Eipä olis keväällä arvannut miten hiton kuuma tästä kesästä tulee.

Mä uhosin kun aikaisin keväällä oli se tosi kuuma kausi, että nyt ei sitten enää kesää tulekaan..hmm...

Tää on ollut ihan hurjan hullu kevät ja kesä ja työtä on riittänyt vaikka muille jakaa.
Tietokoneeni kuvapuoli kaatui keväällä ja olin vähällä menettää kaikki yli 30.000 hyvää kuvaani, niiden yli 80.000 eli roskalaatikoissa olevien kuvieni ei niin väliä olis ollutkaan :(
Kun kone korjattiin niin myös nuo paskakuvat suureksi riemukseni pompahtivat takas alkuperäisiin kansioihinsa joten kaikkiaan roskakoriin laitettavia kuvia on koneella vieläkin varmaan 50.000, en ole ehtinyt, enkä viitsinyt vielä sen kummemmin edes katsoa mitä kaikkea tuolla oikein on.

Kuvapuolen ongelma oli että yksi kuvapuolen lukuisista roskakoreista ei tyhjentynytkään normaalisti, vaikka tyhjentelin sitä. Ja mä tyhmänä anti-nörttinä en huomannut mitään... Kun roskiksessa alkoi olemaan puolta enemmän kuvia kun itse kansioissa niin kone meni jönttiin kokonaan.

Mä olen löytänyt tästä äpplen perkeleestä jo viisi roskakoria ja ne kaikki pitäis myös muistaa tyhjentää. Kun mulla on vielä tuo ulkoinen kovalevy niin korjauksen jälkeen myös sinne meni kaikki kuvat roskiksesta .....HELP!!!

Olin käsitellyt lähes kaikki koneellani olleet yli 30.000 hyvää kuvaa ja kun kone korjattiin niin kaikki käsittelyt nollaantuivat YHYYYYHHH...Siis mulla on nyt koneella kaikki kuvat rajaamattomina, suoristamattomina ja muutenkin käsittelemättöminä...ja ne hyvät on siellä huonojen joukossa.

Eli kun tulee syys ja kylmät sateiset paskakelit niin onpa ainakin jotain tekemistä :)
No ei siitä sen enempää, se on vaan elämää :)





Me ollaan rakenneltu tänä vuonna Jumesniemelle vaikka mitä, on tehty kasvihuone, aita on maalattu lähes valmiiksi myös toiseen kertaan, on tehty ulkorappuset yläkerrasta alas ulkokautta ja viimeisin projekti on ollut kaikkein kovin urakka..no siitä tuossa vähän myöhemmin......




Keväällä käveltiin koiralaumamme kanssa ympäriinsä, vaellusretkiä tuli tehtyä muutamia pidempiäkin ja siinä sivussa sitten naulattiin ja naputeltiin :)






                           Tuo on joko punakarvahylje tai meidän tolleri.....







                                           On suuri ilo omistaa muutama koira.....


 
Viljohan sieltä lopulta putosi kun koiria alkoi ängetä samalla pikku laiturin pätkälle seitsemän....



Mä myös aloitin vanhan harrastukseni uudelleen, eli aloin taas entisöimään vanhoja tavaroita + huonekaluja joita meillä on autotalli pullollaan ja Jumesniemeltä löytyy lisää.....
Työn alla on vanha lipasto jonka päällä oon tehnyt veemäisiä kotiläksyjäni joskus sata vuotta sitten kouluaikanani...Myös Annen vanha keinuheponen on saanut uuden elämän..kunhan ehdin vielä maalaamaan se jalustan, se on vielä vaiheessa...
                                             
                                                Kohta nää on uutta parempia :)


Juhannus oli kylmä vaikka muuten hellettä on ollutkin, mutta juhannusaattona ilta oli upea...Tää kuva on otettu vähän ennen puoltayötä meidän pihasta <3

Sitten ollaan käyty Annen kanssa mustikassa ihan lampaan raivolla, jouduin syömään vanhat villasukkani kun Anne lähti ekaa kertaa elämässään mustikkaan ihan vapaa-ehtoisesti ja poimi kaikkiaan lähes 30 lirtaa mustikoita vähän yli viikon aikana.
Mustikoita on nyt tosi vähän ja mekin jouduttiin kävelemään monta kilometriä koiralauman kanssa että päästiin mustikkapaikalle ja sitten sieltä takas painavan ämpärin kanssa joten kyllä siinä päivässä tuli liikuttua melkoinen kilometrimäärä, varsinkin kun mittari näytti joka kerta lähelle +30 astetta ja muutaman kerran ukkonen jytisi oikein kunnolla kannoilla...



                                                Ankanmunamuffinseja <3

                                     Ankanmunat on leivonnassa ihan huippuja <3

                               Käytiinhän me muutama kerta myös mansikassa <3


Sitten mustikkareissut loppuivat lyhyeen kun Annella tapahtui se katastrofi.
Siitä enemmän tässä..
Anne otti tänäkin keväänä kanoja ja myös kukon joka tuli vähän niinkuin vahingossa Annelle kun kettu söi sen entisen kanalauman kokonaan :(
Kukon nimeksi tuli Rambo ja pitää sanoa että mä kyllä vähän väistän sitä, se on puoliksi lihakukko, eli se on ihan saatanan suuri :O

                         Rambo on melkoinen järkäle kanaan verrattuna...

                   Minttu pitää kovasti kanoista, Rambosta se ei niinkään välitä :)



Samoihin aikoihin Rambon kanssa ilmaantui Annen takapihalle omituinen lauma jolle me ensin hiki päässä tehtiin noin 250 neliön aitaus...Intialaiset juoksuankat saapuivat Jumekseen...no ei ne sentään intiasta asti tulleet mutta sellainen omituinen neljän mustan mörjäkkeen lauma ilmaantui aitaukseen.



Juoksuankat olivat viettäneet talvensa lehmien kanssa navetassa ja ankka-raukat olivat aivan lehmänpaskassa olemattomia korviaan myöten...Joten ankka kerrallaan kainaloon ja ammeeseen pesulle.
Intialiainen juoksuankka ei ole siitä kesymmästä päästä lemmikkejä, vaan räpisteli vastaan mutta sitten jähmettyi syliin ja sen sai pestyä ihan hyvin kun ankka oli vissiin kauhusta kankeana ammeessa :)




Ankat näyttivät pesun jälkeen enemmän sulka-satoisilta merimetsoilta mutta kunnon ravistelun ja höyhenien + sukimisen jälkeen ihan kauniita ankkojahan niistä tuli.



Poika-ankat ovat herrasmiehiä, ne antavat aina tyttösten syödä ensin, mieliruoka on keitetty makaroni :)

Ankat elelivät onnellisena aitauksessaan ja kanat omassaan. Sitten yksi kanoista katosi jonnekin...
Ensin epäiltiin että kana olis itse ängennyt itsensä pois aitauksesta ja eksynyt metsään, koska sillä oli takana jo muutama karkausyritys.

Jonkin ajan kuluttua Anne katseli myöhään iltahämärissä telkkaria olkkarissaan ja ja ulkoa alkoi kuulumaan juoksuankkojen kova meteli...juoksuankat ei pidä kovaa meteliä kun hädän tullen ja kun Anne kurkkas ikkunasta niin iso lihava kettu oli aitauksessa yhden ankan kimpussa :(

Ulos ryntääminen ei enää auttanut mitään vaan yhdeltä tyttöankalta oli henki pois, kettu oli ehtinyt katkaista sen kaulan mutta ei enää ehtinyt ottaa ankkaa mukaansa kun karmea ihmishirviö juoksi kiljuen ja käsiään huitoen sitä kohti pihalle....

Me saatiin illalla tekstari että kettu vei ankan ja se tarkoitti sitä että Timo + minä oltiin heti aamulla valmiina Jumeksessa rakentamassa pieni väliaikainen aitaus ankoille siksi aikaa että iso aitaus laitettaan uusiksi.

Siitä alkoi sitten urakka joka kesti aika kauan ja vieläkään ei ole ihan valmis.
Uusi yhtä iso aitaus tehtiin vahvimmasta ja pienisilmäisimmästä mahdollisesta koiraverkosta.

Yksi verkkorulla painoi noin 60 kiloa ja totta perkeleessä olen niin tollo että kun rulla avattiin niin totta kai se pyörähti vähän matkaa aukipäin ja mulla keskisormi välissä :(
Mä tarviin ehdottomasti mun keskariani, milläs perkuleella mä muuten näytän merkkejä tolloille kanssa-autoilijoille?

Anne kisko mun sormea irti rullan välistä, mutta kun se mokoma kisko väärää sormea :(
Mä kiljuin kun sikaa tapettaessa enkä tuntenut edes mitä sormea yritettiin ottaa välistä pois...
Kun Anne sai repästyä mun peukaloni pois rullan välistä niin myös keskari irtos ja se oli kieltämättä vähän vänkkyräisen näköinen ja turpos kummaliseksi koukkumöhkösomeksi :(

Keskarin suunnattomasta tuskasta huolimatta me vedettiin hiki päässä rullaa paikoilleen, sitä ennen oltiin kaivettu sellanen vallihauta että saapi kettu-repolainen kaivaa kiinaan asti että pääsee alitse.
Pari metriä korkea verkko upotettiin vallihautaan ja verkon takana oli vielä alkuperäinen lammas-aita joka kiertää koko tonttia. Siihen päälle laitettiin vielä jyrsijäverkko joka taitettiin alareunasta niin että jos kettu kaivaa niin verkko on edessä.


Naapuri pikkuinen kissakaksikko seurasi innolla ankka-aitauksen rakentamista, ankat ei kiinnostaneet niitä, mitenkähän on kun näää söpöläiset on isoja katteja.....


Mä tein muutaman päivän aikana rautalangasta varmaankin miljoona pidikettä niin että koko aitaus on suojattu kolmella aidalla ja päällä on verkko joka on kiinnitetty rautalangalla joka ainoaan koiraverkon silmään ylä ja alareunastaan...Naapurin miehet naureskelivat meidän ihme viritykselle ja sanoivat että ei kai ketullakaan sentään rautahampaita ole :)

Tää aita on pieni pätkä heikkoa aitaa ihan talon vieressä...Tästä kettu tuskin yrittää sisään tarhaan....Ja onhan tuossakin kiviä ja kaksikertainen käännetty aita. Ihan koko matkaa ei isot rullat koira-aitaa riittäneet :(

Nyt on vielä tekemättä uusi kanakoppi koska myös kanat siirretään ison aitauksen sisään ja sinne tehdään niille oma puoli :)
Kyllä kanat ja juoksuankat tulevat toimeen hyvin keskenään...mutta tuosta rambosta en menis takuuseen...
Markku purkaa meidän vanhan puuliiterin tästä pihasta koska uusi on jo tulossa ja siitä saadaan kanoille korkea koppi ja muninta pesät sekä kunnon orret :)

Koiralauma on viihtynyt hyvin mukana hommissa ja sitä lämpöäkin on piisannut ihan kivasti, noin +30 astetta on ollut lämpötila lähes koko kesän...mitä nyt juhannuksena oli +5 astetta ja lunta satoi :(

Iisa on käynyt moneen kertaa täällä mammalassa ja tyttö kasvaa aivan silmissä, nyt jo ottaa muutamia askelia ja on iloinen ja pirtsakka....ööhh..kuten mammansakin :)
Iisan kuvia en laita näkyviin avoimeen blogiini...

Me käytiin Timon kanssa Turussa päin muutama päivä sitten - ennenkuin Timon kesäloma loppui. Pojat kävivät Juhan veneellä kalassa ja me miniän ja Iisan kanssa noin 8 kilsan lenkillä.
Parin kilon hauki tuli mutta pojat päästivät sen menemmään.
Kuva oli todisteena, en mä muuten olis uskonutkaan...ööhh...kalavaleita :)

Tää kesä on ollut ihan mielettömän kiva, upea ja hieno, vain kahden pienen siipiveikon kuolema on ollut surullinen juttu :(
Niin pieniä ja viattomia eläimiä, mutta tosiasiahan on kuten Anne sanoi - kun uhkasin ottaa haulikon mukaani ja jahdata ketun hengiltä - että täytyyhän ketunkin syödä <3
Tosiasiahan se on täällä maailmassa pitää olla myös petoja se on se luonnon tasapaino.

Sitä ei kaikki edes halua ymmärtää...luontodokkarissa söpö juuri syntynyt bambi joutuu leijonan suuhun ja sekös katselijoita itkettää, entäpä leijona ja sen pennut......
Maailma on kova paikka ja se on vaan hyväksyttävä ja sillä sipuli......

Niin ja mä ostin itelleni iPadin joten olen siirtynyt nykyaikaan, vaikka edelleen omistankin vuonna 2000 ehkä vähän yli - ostetun Nokian kännykän :)



                      Öööhh..polku on päässyt vähän kasvamaan umpeen...

   

                                  Ja sitten kokoelma koiran kieliä.......






Meidän pihassa kukat kukkivat upeasti...kunnes tuli niin hemmetin kuuma että osa kesäkukkasista  yksinkertaisesti paloi pilalle :(




Ei mitään niin hyvää etteikö paratiisissa luikestelis...siruetana :(  Mokoma tuholainen ei ollut ainoa vaan koko etanoiden armeija marssi juuri tähän pihaan :(


Eilen satoi kaatamalla ja ilma viileni, tänään aamulla poimin mustia viinimarjoja ja olen keitellyt mehuja koko tän ajan kun oon naputellut koneella :)
Tuossa kuvassa näkyy hyvin meidän pystyynkuollut koristeomenapuu, jota ei ole voitu kaataa kun siellä oli päntöissä jo keväällä aikaisin ekat linnunpoikaset ja sen jälkeen pöntöt on olleet kovasti varattuja...ehkä nyt voi puun kellistää, tuskin enää pöntössä on ketään..uusi koristeomenapuu on tulossa vieressä :)



Pelakuut sentään kestävät hellettä, tää piha on siitä paha kun tää on ihan etelään päin, koko päivän paistaa aurinko...

Nyt yritän päivittää tätä blogiani, tää on jäänyt hoiukka retuperälle kun en ole yksinkertaisesti ehtinyt päivitellä....

Eilen tais olla viimeinen hellepäivä tälle kesälle..no ainakin pitkä pätkä hellepäiviä on takana olikohan niitä nyt 38 tai jotain sinne päin :)

Nyt oon perehtynyt enemmän näihin oman pihan antimiin vaikka myös vähän kovemmat työt kutsuukin taas kerran...HUUUUUOOKAUS....

Olen keräillyt vihaisten ampiaisten keskellä viinimarjoja ja keitellyt niistä mehuja....siis viinimarjoista, en ampiaisista.Vaikka olishan sekin yksi keino päästä niistä eroon, Mauri-Antero sai jo piston huuleensa ja oli tooodella murheellinen :(

            Voiko koira enää tuon murheellisemmalta näyttää? Kuka käskee yrittää syödä ampiaisen?



Tuo helvetinkone joka mulla nyt on keittimenä on kyllä sellainen vempain jolla heittäisin varista jos en olis niin hemmetin eläinrakas....Tuon kanssa saa tehdä kaksinkertaisen työn. Tuosssa ei ole edes merkkiä näkyvillä missään joten en edes muista minkä merkkinen vempain tuo on. Jossain takuupapereissa se merkkikin kyllä on.



Mulla oli monta vuotta käytössä Halpa-Hallista ostettu ihan älyttömän hyvä sähköinen mehustin, sitten se pimahti ja koska Halpa -Hallissa ei siihen aikaan ollut yhtäkään mehustinta eikä ollut tulossakaan niin päätin sitten tilata Stocmannin verkkokaupasta oikein hienon kunnon mehustimen.

Joo - älkää koskaan uskoko että kallis on välttämättä sen parempaa kuin halpakaan.
Maksoin Halpa- Hallin mehustimesta satasen kieppeet, Stocmannin mehustin maksoi yli puolta enemmän eikä sillä periaatteessa tee yhtään mitään.

Lähetin sen vaihtoon ekan keittely-yritykseni jälkeen.
Halpa-Hallin keittimessä oli rajoitin joka myös pelasi kunnolla, kun vesi alkoi kiehumaan rajoitin laski lämpöä sen verran että vesi kiehui pikkuhiljaa eikä vettä tarvinnut lisätä mehustamisen aikana ollenkaan.
Tosin mehun valmistumisaika oli paljon pidempi mutta mehu oli kauniin sakatonta ja kirkasta.

Tää Stocmannin räähkä vehje keittää ihan täysillä koko ajan, joten vajaan tunnin mehustuksen aikana vettä saa lisätä ainakin kolme kertaa - ellei enemmänkin :(
Kun mehua keitetään niin että vesi kiehuu täysillä, niin mehusta tulee sakkaista ja ruman väristä.

Luin ohjeesta että keittimessä on rajoitin...mutta niin ei kuitenkaan todellisuudessa ole.
Lähetin ensimmäisen keittimen takaisin vikaselosteen kera ja vaadin tilalle uuden...ja koska olen erittäin pirullinen ihminen (kuten moni tietää) niin merkkasin keittimen pohjaan ihan pienen pienen naarmun että en vaan saa takaisin samaa keitintä :)

Sain tilalle upo-uuden keittimen joka perkele keittää samanlailla, ihan täysillä kuten edellinenkin.
Stocmanilta sanottiin kohteliaasti että edellisessäkään keittimessä ei ollut mitään vikaa..niin no miten sen nyt ottaa...Kävimme asiasta erittäin kohteliasta kirjeenvaihtoa pitkän aikaa.
Mä en koskaan pottuile silloin kun on kyse reklamaatio-asioista.
Oon niitä itsekin joutunut työssäni hoitamaan ja tiedän miten asiat parhaiten menevät, ei ainakaan pottuilemalla.

Koska oli kevät eikä keittimiä tahtonut saada mistään niin päätin pitää keittimen vaikka Stocmann oli valmis antamaan rahani takaisin koska keitin ei edelleenkään vastannut toiveitani.

Huh huh...olipas pitkään lähes asiallista tekstiä :)

No joo nyt keitän mehut, ja lisään vettä noin 15 minuutin välein ja sen jälkeen suodatan mehut suodatinharson lävitse, muuten mehu on sakkaa täynnä :(

Ehkä ostan jostain uuden halvan sähköisen keittimen, Mehu-Maijaa en huoli koska keraamisella tasolla se ei saa vahingossakaan kiehua yli muuten taso on täynnä pieniä reikiä :(
Ja mä totta kai kiehuttaisin sen yli kuten kaiken muunkin....Oon pohjaanpolttamisen ja ylikiehumisen maailmanmestari !



Eilen keräilin myös papusatoani talteen.
Papuja tulee tänä vuonna aivan valtavasti, tuo oli vasta hyvin pieni osa satoa mitä nyt keittelin pakkaseen. Otin juuri sen verran kun 8 litran kattilaan kerralla mahtui.
Viljo seuraa kuin hai laivaa mun tekemisiäni, se ei mene kahta metriä kauemmaksi emännästään, on mulla uskollinen ystävä ja aina yhtä iloinen  <3

Eilen olin ihan vetämättömissä ja jotenkin täysin nuupahtanut kun Anne tuli kun oli viemässä Leetä silmäpeilaukseen.
Muu hörhölauma jäi hoitoon siksi aikaa.
Ihan hemmetin hieno juttu oli, että Leen silmät olivat aivan kunnossa molemmat <3
Myös pahasti vahingoittunut silmä oli ihan normaali <3

Lee törmäsi pentuna metsässä juostessaan Siruun ja horjahti rutikuivaan paksuun ja pitkään keppiin joka meni suoraan silmämunan ohitse silmäkuopan perälle asti ja epäiltiin vahvasti että silmä ehkä sokeutuu.
Nyt kuitenkin todettiin molempien silmien olevan ihan kunnossa <3
Ja Lee senkun mennä roiskuttaa eteenpäin ..nimenomaan roiskuttaa <3

Tän eläimen uimatyyli voittaa jopa meidän tollerin räpiköinnin...Kumpikin osaa kyllä uida ihan hyvin kun vaan haluavat, mutta kun roiskutustyyli on niin paljon kivempi :)

Päätettiin eilen illalla lähteä Annen kanssa keräilemään kiviä naapurin pellolta Jumeksessa, vaikka olinkin rättiä vetelämpi.
Meillä kun on vielä ankka-aitauksessa aidan naapurin puoli kivettämättä ja naapuri tarjosi meille traktoria ja peräkärryä että voidaan mennä hakemaan hänen pellontekeleestään kiviä.
Metsä kaadettiin siitä pari vuotta sitten ja he on keränneet aivan valtavat kasat suuria kiviä keskelle peltoa ja koko pelto on edelleenkin täynnä isoja kiviä.

Jumesniemi on varsinainen kivikylä, joka paikka on täynnänsä kiviä :)

Me saadaan kivet paljon helpommin noin, koska muuten me oltais jouduttu kantamaan kivet ryteikköisen metsän kautta tai heittämään parimetrisen aidan ylitse...mikä olis ollut lähes mahdotonta.
Nyt me saadaan kivet helposti kun naapuri tuo peräkärryn ihan aidan viereen <3

Naapuri oli ajanut yhden traktoreistaan peräkärryineen jo valmiiksi pellolle. Keräiltiin kiviä ja myös naapuri tuli joksikin aikaa auttamaan omien navettahommiensa ohessa, maalla on kyllä aivan ihania ihmisiä, kaikki auttavat kaikkia <3
Hän sanoi että voimme ajaa traktoria sitä mukaan kun kiviä otetaan että ei tarvitse raahata niitä pitkää matkaa.

Mä tietty olin sitä ennen mennyt möläyttämään että oon ajanut traktoria joskus 10 vanhana maalla mummolassa.
Anne ilmoitti heti että mä saan ajaa kun oon kerran ennenkin ajanut...Tziisus...siitähän on aikaa sata vuotta kun mä olen ollut 10 vuotta vanha!!!!!!

Tuo ei ole sama traktori...luulisin mutta en ole varma. Tää kuva on otettu jo muutama vuosi sitten....

Joka tapauksessa nyt tuli sekin homma opeteltua uudelleen.
Osaanhan mä ajaa mutta kun siinä traktorissa oli paljon polkimia ja paljon kaiken näköisiä namikoita ja kaksi ihmeellistä käsivaihdekeppiä.
Itse traktori oli talon vanhin vehje, varmaan suurinpiirtein samanlainen jota olin ajanut 10 vuotiaana :)

Kun sen sai käyntiin niin eihän ajaminen vaikeaa ole, ihan kun nyt ajaminen yleensäkin, oonhan mä ajanut jäärataa ja vetänyt asuntovaunua ja ajanut asuntoautoa ja jopa täysperävaunullista öljyrekkaa...hmm..sitä tosin vaan muutaman metrin :)

No naapuri kyseli lampaista ja niiden laitumesta jota nuo paimentytöt ei ole vieläkään oikein kunnollista löytäneet viime kesän jälkeen, kun pitkäaikainen pelto meni muuhun käyttöön ja otimme tyttöjen aidan talkoilla viime syksynä pois.:(

Naapuri on jo kerran ehdottanut heidän keskellä metsää olevaa peltoa joka olis muuten ihan huippuhyvä...mutta se todellakin on keskellä metsää...
Susia liikkuu myös täälläpäin eikä lampaita voi noin vaan jättää oman onnensa nojaan vaikka päivittäin kävisikin niitä katsomassa.

Nyt naapuri ehdotti että pelto joka on näkyvillä Annen yläkerran parvekkeen ikkunasta on heille täysin käyttämätön.
Peurat käyttää sitä reittinään ja mullikoiden ohuet sähkölangat ei peuroja pidättele, naapuri on joutunut moneen kertaan etsimään mullikoitaan ympäri metsiä kun peurat on katkaiseet aidat ja nyt pelto on ollut tyhjillään.

Lammasverkosta peurat eivät mene läpi joten siitä sais pellon ilmaiseksi käyttöön ja pellon laidassa on kaiken lisäksi lähde joten vettä ei lampaille tarvitse kaukaa etsiä :)
Pellon viereen pääsee myös autolla kun sinne on tehty ihan hyvän näköinen tienpätkä.
Joten tuo olis ihan huippu-hyvä paikka <3

          No niin tytöt, katsokaapa noita tyhmän näköisiä koiraeläimiä aidan takana ..mmäääääähhh :)


                                                  Jaa että paimennusta....


               Jos nyt vähän hölkättäis karkuun, vaikka tuon koiraeläimen mieliksi :)

             Lampailla ei ole ollenkaan ylähampaita, vain alahampaat, joten ei ne aikankaan lujaa pure :)

                                                   "Tytöt" pitää kokousta :)


Tänä kesänä nää lammaspaimentajat ei ole päässeet paimentamaan ollenkaan, viime syksynä he saivat pellon ja myös lampaat joita voi paimentaa luvattiin talon puolesta...koko tän kesän pellolla tallusteli kuitenkin vain pari pässiä joten paimentamisesta ei tullut mitään, eikä siten myöskään paimenkisoihin menemisestä :(

(Paimentamista varten on oltava vähän isompi lauma lampaita, laumasta otetaan aina muutama lammas paimennettavaksi eri aitaukseen.
Lampaita ei stressata liialla paimentamisella eikä lampaat mitenkään kärsi siitä että ne ovat paimennettavina.
Lampaat ovat hyvävointisia, kesyjä ja ystävällisiä..hmm..nää veikot vähän liiankin ystävällisiä :)
Nää on muutaman vuoden takaisia lampaita, aidan takana näkyi vielä Sirukin joka lopetettiin viime syksynä 15,5 vuotiaana <3 )

Vasta nyt on viime syksynä tehtyyn aitaukseen ilmaantunut muutama lammas, mutta eihän tuo auta jos vasta elokuun puolessavälissä lampaat tulevat, ennen kesälampaat on tulleet toukokuussa tutusta paikasta.
Viime syksynä me tehtiin talkoilla sinne lähes kilometri aitaa pellon ympäri ja nyt aita kyllä haetaan pois tai myydään pellon omistajalle, tarvitseehan he aidan jos pitävät siellä eläimiään.
He saavat pelkän aidan hinnalla työn ja tolpat joten halvalla saisivat aidan.
Jos eivät osta niin otetaan se pois ja tuodaan uuteen paikkaan..

Joten koska me nyt ollaan tehty koko kesä ankka-aitaa (tai oikeastaan monta vuotta jotain aitaa) niin kyllähän tässä kanakopin ja ankkojen talvipaikan tekemisen ja marjastamisen/sienestämisen lomassa vielä ehtii vetämään kilometrin lammas-aitaa ....JEEE... Helppo nakki  <3



                                            Kaksi räpiköijää vierekkäin :)

                                          Sir William on aina yhtä ihana <3


            Rakkautta yli rajojen <3  Kuka sanoo että tapellaan kuin kissa ja koira :)


Myönnän että tarvitsen raskasta ruumiillista työtä, en ikinä vois kuvitella istuvani kaiken päivää naputtelemasssa konetta ..äääkksss :(
Tätä blogiani oon nyt kuitenkin päättänyt päivitellä vähän useammin kuin ennen, ei kai tästä kukaan ole kiinnostunut mutta ei haittaa - kunhan sadepäivinä naputtelen :)

                          Sir Williamin kesäriemua :) Kuuleppas Viljo- kaurapellossa EI saa juosta !!!!!!!!!!

Mä sain kuningasidean ja päätin nimetä kaikki blogini jonkun piisin nimellä :)
Voisko enää korninpaa ideaa keksiä.... :O

Pari päivää sitten tehtiin "pikku" urakka ja kannettiin muutama päivä sitten traktorin peräkärryyn keräämämme kivet paikoilleen ankka-aitauksen suojaksi.


                                                    Voi hyvä luoja sentään.....

                                     Kiviä oli peräkärry lähes puolillaan....

Homma oli pikkasen hikinen ja kivet painoivat ihan sairaan saa**nasti.....
Ja kun ne vielä piti kantaa loivaa ylämäkeä niin niiden paino kuusinkertaistui....ainakin ;)

Koira+ ankkalauma tuijotti aidan takana kun me huhkittiin Annen kanssa ihan tosissamme ja kyllä väliin tuntu että sydänkohtaus oli aika lähellä..

Lopulta mä keksi kantaa kiviä pitkän puseroni helmassa ja homma helpottui heti. Kivet ei painaneet juuri mitään kun paino tasaantui mukavasti koko kroppaan...JEE :)
Anne ei ottanut oppia mun ideastani..no sillä on enemmän habaa kun mulla, mä olen vaan heikko vanhus :(
Mä menetin puseroni kun se lopulta ratkesi, mutta mulla on onneksi kotona toinen ihan samanlainen Pitää katoa ostaa sillon kun halvalla saa... :)

Jos hemmetin Kettu Repolainen vielä pääsee jostain aitaukseen niin sillä perkeleellä pitää olla siivet :(

Tuossa on kolminkertainen aita, ensin koko tonttia kiertävä lammas-aita, sitten julmetun paksu koiratarha-verkko, sitten vielä jyrsijäverkko joka on taitettu alhaalta maata vasten niistä paikoista mistä ei päästy kaivamaan aidalle kunnon ojaa.


Aita on osaksi upotettu syvään kaivantoon ja tämä osa jota ei saanut upotettua on melkoista kivikkoa ja siinä on moninkertainen aita ja vähän väliä käännetyn aidan päällä julmetun painava kivi ja sitten paljon keskikokoisia kiviä, joten kaivapa mokoma kapinen elukka siitä ittes läpi...

Huokaus..Oon kyllä sitä mieltä että kyllä kettu voittaa aina vaikka uhoaisin kuinka :(
Mä olen yleensäkin aina väärässä :(

                                                 Siiri vahtii pihaa <3

Sauli -paran saa vähän väliä irrottaa kun se kieputtaa itsensä lampun ympärille :( Kissat viihtyvät hyvin pitkissä juoksuhihnoissaan kun eivät ole koskaan vapaana olleetkaan <3


Oon hinkannut tuota tuunaamistilassa olevaa lipastoani edelleen eikä siitä tuu varmaan koskaan loppua.
Oonhan mä jo ehkä himpun verran voiton puolella mutta en vielä lähelläkään, että voisin alkaa maaalaamaan sitä.



Niin ja yksi kana on taas joukosta poissa - se istuu ahkerasti hautomassa peräti kahdeksaa ankanmunaa eikä käy kun pikaseen syömässä ja sitten kiirehtii takas pesäänsä.
Munat läpivalaistiin ja kaikista kahdeksasta on alkanut kehittymään ankanpoikanen.....Mielenkiinnolla odotetaan että voisko tosiaan Intialaisia juoksuankkoja tuottaa itse kanan avulla. Nuo tuollaiset erikoiset jalostetut ankat eivä itse haudo muniaan.
Niitä tuotetaan hautomoissa mutta joku on saanut myös kanan avulla juoksuankkoja kuoriutumaan - katostaan miten käy tuleeko toivottua perheenlisäsystä <3

Ankka pesulla, se on juuri saanut uuden kodin <3  (toivottavasti tuo ei ole se jonka kettu vei)  :)


Markku on purkanut meidän vanhaa puuliiteriä josta tulee uusi isompi kanala.
Tähän meidän pihaan rakennetaan syksyllä uusi isompi liiteri, jossa olis EHKÄ myös paikka mun taimien koulimiselle...Siis ehkä...

Markku selvisi purkuhommasta hengissä, sai vain kattoparrun päähänsä ja sitten kun kävi sisällä paikattavana ja meni vessapaperista tehty"turbaani" päässä (ettei veri valuis silmiin) takas liiterityömaalle niin paukkas päänsä naulaan....Joopa joo...

Markku on eräänlainen riski itselleen ja on suoranainen ihme että se on vielä hengissä.
Sinä aikana kun ollaan oltu naimisissa se on pudonnut kaivoon lohonneen kannen läpi, pudonnut katolta tikkaiden viimeiseltä pienalta kun tikkaat lahos alta, meinannut polttaa kulottaessaan koko meidän vanhan mökin ja kun liekit oli jo parin metrin korkusia niin ukko vaan tamppaa pellossa ja sammuttelee liekkejä....Lähes joka projekti saa aikaan jonkinsortin katastrofin, en oikeen tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa, ehkä on syytä nauraa koska ukko nyt kuitenkin on vielä kaikissa sielun ja ruumiin voimissa....Tai ainakin jotain sinne päin :)

Eilen käveltiin koiralaumasen kanssa pitkin metsiä ja pellon laitoja ja totesin että syksy on nyt sitten ihan oikeasti tulossa....
Koivuissa on keltaisia lehtiä joita tuuli puhaltelee alas.
Pihlajat on täynnä punaisia marjoja ja niiden lehdet on ruskeat ja kipristyneet.
Polku oli muuttunut taas kävelykelpoiseksi kun isomman heinät ym. oli jo laonneet maahan.
Viljapellot on kauniin keltaisia ja luonto näyttää jo "ylikypsältä".








Tämän yli-kuuman kesän jälkeen inhottava limainen levä on vallannut jopa koirien uimapaikan joka on kuitenkin jonkin verran virtaava joki.
Nyt koirat ei saa mennä jokeen..tai- no niin- ei sais mennä jokeen mutta eikös Minttu ja Viljo siellä räpiköinyt heti kun silmä välttä :(
Joesta nousee inhottavia limanuljaskoita jotka ravistelee vieressä limat suoraan omistaja-raukan päälle :(

Tämä limanuljaska on vissiin jotain ruskolevää tai vastaavaa, ei joki sentään ihan tuollainen ole, tää klönttinuljaska asustaa viime vuonna kaivetussa pikku ojassa pellon ja tien välissä :)


Onhan sitä jo syksyn tuoksu ilmassa, aurinko paistaa hassusti alempaa ja kaikki näyttää kirkkaammalta.

Nyt sataa vettä kaatamalla..koirat nukkuvat jaloissani, eivätkä paljon pihalle pyydä :)

Mulla on villasukat jalassa ja pari puseroa päällekkäin, täällä on KYYYYLMÄ !

Välillä vähän lastenlaulua :)

Uusia pikku-ankkoja on tullut, ei sentään niitä itsehaudottuja.
Niiden aika on vasta joskus syyskuun alkupuolella.

Nyt oli vähän kiire ottaa muutama tyttöankka,  kun yksi ainoa tyttö päätti muuttaa maakellarin vintille :( Ehkä se kyllästyi poikien lähentelyihin ja päätti vetäytyä välillä omiin oloihinsa.

Juoksuankkoja on tosi vaikea löytää mistään, mutta netissä oli ilmoitus että on myytävänä muutamia vaaleita juoskuankkoja jotka on vielä hyvin nuoria mutta kyllä ne siitä kasvavat  <3


              Katsokaa tytöt miten isoja ja kauniita ankkoja tuolla puolen on... VOIH....

            Päästäkääs nyt mutkin kunnolla katsomaan...Voi miten ihania ne onkaan <3 <3 <3


               Hei meidän on ihan PAKKO päästä tonne noiden isojen luo!!


Nää veijarit ovat tooodella innokkaita :)
Sanoisinko vähän liiankin innokkaita...
Mustat vanhemmat ankanmörjäkkeet kauhistuivat perusteellisesti kun pikkuankat päästettiin poikas-aitauksesta tutustumaan paremmin isoihin ankkoihin.

                   No en mä ihan kovasti sylissä viihdy - mutta olkoot nyt tälllä kertaa.......kvaak...


                          OIH...Tää on kyllä vähän noloa....



Nyt ymmärrän mitä ihan oikeesti tarkoittaa juoksuankka, kyllä hitto soikoot mustat kaverit ottivat jalat alleen kun pikku-ankat pääsivät samaan aitaukseen :)
Pienet juoksuankat juoksivat mitä pienillä koivillaan pääsivät isojen perässä ja isot täysillä karkuun :)

En saanut yhtäkään kuvaa jossa ankat olis samassa kuvassa, sen verran lujaa isot ankat pötkivät kaakattaen pakoon, ympäri isoa aitausta :)

Hei tytöt me päästiin vapaaksi, nyt äkkiä tutustumaan noihin isoihin mustiin ankkoihin :) JEEE!!!!


                   MITÄ???   Noi pienet rääpäleet on MEIDÄN aitauksessa?????? APUVA!!!

               Nyt karkuun ja pian, noi rääpäleet on ihan KARMEEN PELOTTAVIA !!!!


                Pieni kokous välillä, miten päästään mustien jengiin....Onko kellään hyviä ideoita ?

                             Mars matkaan tytöt....Rohkea rotan syö....


Me rakenneltiin kanakoppia aitauksen sisällä ja ankat mennä vilistivät ympäriinsä peräkanaa senkun lätyskäkoivillaan pääsivät.

Jep..tuo on kyllä ihan suorassa vatupassin mukaan, kamera taitaa vähän vääristää kuvaa :)


Välillä koko mustien ankkojen jengi hävisi kuin kusi lumeeen ja löysin ne kaikki maakellarin vintiltä perimmäisestä nurkasta :)

Me ollaan täällä eikä pois tulla ennekuin noi pikku kaakottajat on häipyneet meidän aitauksesta  :(


Siellä ne hetken aikaa piilottelivat eikä pikku ankat päässeet sinne joten ne majottautuivat kellarin vintin eteen ja alkoivat sukimaan toisaan ja vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä.

Lopulta isot ankat tallustelivat vintiltä ulkoilmaan hyvin ylpeän näköisinä, ehkä ne olivat pitäneet kriisikokouksen ja päättäneet rohkaistua ja näyttää pikku ankoille miten urheita he ovat.

Mä istuin kanalan-raakileen lattiaparrun päälllä ja seurasin ankkojen touhuja. Kamerani olin jo vienyt sisään joten ankkojen taiteilusta en kuvai saanut :(

Isot ankat päättivät näyttää miten urheita he ovat ja näin ekan kerran kun kolmen mustan juoksuankan jengi kiipesi maakellarin katolle...  (juoksuankat on suunnattoman kömpelöitä lintueläimiä)

Siellä ne sitten keikistelivät ja nousivat katon harjalle asti ja pörhistelivät sulkiaan, pikku ankat seurasivat ihaillen alhaalta ja näki että ne oikein huokailivat idoleidensa suurta rohkeutta ja notkeutta....

Me mietittiin että voikohan juoksuankan katkenneen koiven kipsata jos onneton macho-ankka kupsahtaa alas katolta...tultiin siihen tulokseen että tuskin voi.
Lintujen luut ovat onttoja joten katkennut jalka ei taida enää parantua...

Tää maakellarin katto lähtee lähes maasta ja siitä ankat katolle menivät peräkanaa..mutta kun ne eivät pikkuruisilla aivoillaan tajunneet että siitä pääsee myös pois vaikka pitkän maakellarin kattoa on monta metriä lähes kiinni maassa molemmin puolin.
Maakellari on hyvin rakennettu ja katto on toisesta päästä lähelle pari metriä korkea.
Siitä jos ankka alas kupsahtaa niin voi käydä huonosti :(

Ankkoja ei myöskään voinut alkaa pelastaa katolta silloin ne ainakin olisivat paniikissa voineet hypätä alas korkeimmasta päästä.
Joten annettiin ankkojen machoilla ja odotettiin että kaipa ne sieltä itse alas aikanaan pääsevät.

Lopulta koko kolmen kopla hävis reunan ylitse ja hetken aikaa kuului kovaa kaakotusta kun ankat keräilivä luitansa kokoon ja siistivät pudotuksessa sotkeentuneet sulkansa.
Täytyy sano että juoksuankat on kyllä melkoisia tyhjäpäitä - kun yksi putoaa laidan yli niin muut hyppäävät perässä, ihan sama vaikka olis ollut 10 metrin pudotus...

Mun tuli mieleen iki-ihana piirretty filmi Ice Age 1 jossa selvisi miksi kaikki Dodot kuolivat sukupuuttoon, kun yksi dodo hyppäsi muutaman sata metriä korkean jääkauden jään reunalta alas niin kaikki muut seurasivat sitä ja hyppäsivät perässä :O
Näky oli vähän samanlainen - kun eka musta ankka hävis katon reunan ylitse niin loppu jengi heti perässä :)

Tarkistettiin että jengi on hengissä ja hyvissä voimissa ja niin näytti olevan.
Onneksi ne hyppäsivät (tai putosivat) alas matalammasta päästä eivätkä osuneet maakellarin päässä olevaan laudasta tehtyyn tasanteeseen.

Tämä jälkeen ankat suhtautuivat paljon suosiollisemmin pikku-ankkoihin.
Eivätkä nää juniorit enää jahdanneet isoja ankkoja.

Aitaus metsän vieressä on kyllä melkoinen, tuo on upotettu syvälle maahan ja aitaus on kominkertainen. Just tuosta kohtaa kettu kaivoi itsensä vanhan aidan ali ja tappoi yhden tyttöankan :( <3


Kyllä nää pikkuiset ja isot juoksuankkaset vielä kannattaa jonkin aikaa pitää erossa tosistaan silloin kun ei ole kukaan vahtimassa.
Juoksuankka on hyvin kiltti ja lempeä luonteeltaan mutta laumaan sopeutuminen vie aina oman aikansa.

Kana hautoo edelleen 8 juoksuankan munaa, mielenkiinnolla odotetaan mitä tulee tapahtumaan <3
Ainakin yhdelle mustalle urospoikaselle olis jo uusi kotikin tiedossa ja juoksuankoista on kyllä kysyntää varsinkin keväällä..

Eihän noita kaikkia voi itse pitää jos hautominen onnistuu - 14 juoksuankan lauma on melkoisen suuri....

Mulla on ollut mahdottoman paljon ompeluhommia - aina välillä innostun myös siihen vanhaan harrastukseeni :)

Ollaan myös käyty edelleen mustikassa ja oon leiponut valtavia määriä mustikka-muffinseja...

Hmm..noi on jo melkein syöty....


Pihatöitä olis enemmän kun ehtiin tekemään ja se helvetin lipastokin on vielä kesken....
Lupasin että se on valmis tänä kesänä....alkaa kesä kohta loppumaan kesken..
Miten ihmeessä kaiken ehtii tekemään - no ei ainakaan jos istuu naputtelemassa tietsikkaa :)

No kun piti tänään lähteä mustikoita etsimään ja samalla katsomaan hyvcä kantarellipaikka, mutta Timo tarvitsi autoa ja ulkona sataa viiden minuutin välein joten olipa sitten taas hyvää aikaa naputella :)

Nyt alan ompelemaan Manun vaippa-bodya joka on mulle sellanen tuskien taival...miten tuon malliselle koiralle saa sellasen bodyn jossa pysyy vaippa sisällä...side ei tule kysymykseen koska Maukalla on..öööhh..ihen hemmetin isot munat ja pitkä pippeli ja vaikka laitan millasen vaipain niin eikös ne pissitipat tule vaipan vierestä pihalle...

Manun virtsankarkailu on pahentunut ja sille on saatava mukava vaippabody.
Tiedossahan tuo oli jo silloin kun Manun selkä pari-kolme vuotta sitten leikattiin.
Silloin kirugi sanoi että lähes aina uroskoira alkaa kärsimään virtsankarkailusta kun tehdään alaselkään noinkin suuri operaatio mitä Manulle tehtiin :(

On hyviä ja huonoja uutisia - selkä on ihan kunnossa mutta pippeli falskaa :)  :(

Mulla on jo muutama prototyyppi tehtynä noista asuista, mutta mikään ei pelaa hyvin Manun päällä..

Aikanaan Nasu (pikku chihuahua) tarvitsi vaippabodyn kun se suuri ego ei mahtunut pelkästään ulkotiloihin vaan sen piti täällä hoidossa merkata reeviirikseen sohvanpielet ja verhonpäät ym. ym. niin tein sille vaan sellasen joustavan pötkön johon laitoin jalkojen + hännänreiän ja tarrakiinnityksen selkään ja ihan tavallisen naisten terveyssiteen ja se oli sillä sipuli.
Mutta paksukarvainen Chihuhan ON pötkö :) <3 <3
Side pysyi paikallaan ja Nasu nosti onnellisena koipea sohvan reunaan - ja kusta lorotti vaippaansa :)

Mauri-Antero mököttää, sitä ottaa suunnattomasti päähän kun sillä on tuo body ja vaippa ja se tipauttelee silti reunan ohi....HUOKAUS...

Manu on tottunut vaatteisiin, kyse ei ole siitä vaan siitä että Manun koiranarvoa on loukattu kun sillä on pöksyissä VAIPPA !
Se pitää ihan mielellään talvella vaatteita koska sen on kylmä ja sen pitäisi pitää aina viileillä keleillä selkänsä takia vaatteita myös sisällä.
Sillä on pidettykin bodya ja se on ollut ihan onnellinen, mutta nyt se ei todellakaan ole :(

Tuota takkia Manu piti oikein mielellään, tein sen osaksi itse koska bostoninterrierin kropalle sopivia vaatteita ei löydy koiraliikkeistä :(


Mun pitäis keksiä miten saan Mauri-Anteron onnellisena pitämään bodya joka sisältää vaipan...ja miten saan sen onnettoman vaipan toimimaan.
Kokeiltavana on ollut myös Iisan vaipan puolikas ja se pelittikin hyvin..mutta Manu mökötti...

Mun on nyt vaan totutettava Manu siihen että sen on pidettävä vaippabodya ja se saa namia kun se pitää sitä....Siis kunhan ensin saan suunniteltua sellaisen bodyn joka on mukava, hyvin joustava ja josta Manu ei saa kiemurreltua ulos.
Se pääsee joka puvustaan pihalle koska sen niska on paksumpi kuin itse koira niin se luikertelee kauluksesta pihalle vaikka tein sille korkeankin kauluksen..
Nyt on tekeillä hyvin ohut ja pehmeä hyvin joustava body jonka kaulukseen pujotetaan kaulapanta.
Niin ja munaskuitten puolelle tulee Iisan vaipan puolikas....

Onhan se kumma jos tuo ei pelitä...
Ja Manu kyllä tottuu, sen on pakko koska koiran pissan haju ja tippoja ympäri huushollia ei ole ihan kiva juttu :(
Voi Maukka - raukkaa, eihän se sille itse mitään mahda, eikä ollenkaan ymmärrä miksi pitää yhtäkkiä pitää vaippaa, vaikka on ihan sisäsiisti koira  :( <3 <3



Se siitä - mä otan siivet alleni ja lennän Lontooseen muutama viikon kuluttua....
Pakkohan tässä on vähän lomaakin pitää :)

Se on Leevi and the Leavingsia parhaimmillaan, "Läpi kiven perse edellä puuhun" ym....  sopii tähän tekstiin justiinsa :)

Nyt kun oon vihdoin kolmen päivän sitkeän suunnittelun ja ompelutyön tuloksena saanut Mauri-Anterolle tehtyä kolme aivan sopivaa bodya jonne saan laitettun vauvojen kertakäyttöisistä vaipanvaihtoalusista ihan Maurin öööhh...alapään muotoon leikatun vaipan niin voisin kyl ihan hurraata huutaa itelleni....HURRAA-HURRAA-HURRAA- Hmm...Kukas muu kissan hännän nostaa ellei kissa itse :)

No mä nukuin ihan täpöjä kun taas rempastiin keskelle pöytää vaatemalliksi...hmmpphh....

                         Toisaalta...mallina oli on ihan kivaa, silloin saa aina namin palkaksi <3



Oli se melkoinen projekti ja muutama prototyyppi päätyi roskikseen.
Hermot oli väliin lähes riekaleina kun aina Maukka aina pissi vaipan ohitse vaikka tein jos jonkinlaisia virityksiä...
Luulis että olis helppo ommella koiralle sopiva body, mutta kyllä tuollanen pieni omituisen muotoinen tykinkuula vaatii kaiken näköiset muotolaskokset ja sen sellaset, kun sen onnettoman vaatteen pitää olla sentilleen sopiva tai se falskaa, tai sitten se on epämukava päällä ja Manuhan ei epämukavasta tykkää.

Se kyllä näyttää heti mitä mieltä on vaatteestaan jos se ei istu prikulleen sopivasti tai kiristää jostain niin Maukkapa istuu ja mököttää..vaikka maailman tappiin :(
Kaks päivää se mökötti kun laitoin sille vauvan vaipan ja se huomasi että sillä todellakin on pöksyissä VAIPPA !!!!!
Mikä karmaiseva huomio...eihän sellainen sovi tuollasen "kovan" mörssärin luonnolle että isketään vauvan vaippa pöksyihin...Härregod...
Manu näytti kyllä selvästi mitä mieltä oli asiasta eikä liikahtanutkaan vaippansa kanssa mihinkään kahteen päivään, vaan mökötti lysähtäneenä paikoilleen ja näytti erittäin loukkaantuneelta  :(

No eihän sellasta voinut katsella vaan oli aloitettava Project runway uudelleen.....
Taas uusi mietintämysssy päähän ja suunnittelemaan että mitäs Helvettiä nyt sitten.....P***LE

Manu kyllä ansaitsee ziljoona kiitosta todella pitkästä pinnastaan, se ei kertaakaan laittanut hanttiin vaikka kiskoin sitä sata kertaa vaatemalliksi kesken makeimpien päikkäreiden.

                                MÄ joudun kestämään NIIN paljon....HUOKAUS....


Jos olisin tehnyt pukua Mintulle niin mun olis pitänyt varmaan tainnuttaa se ennenkuin se olis antanut tuolleen sovittaa vaatetta päälleen :)
Niin ja täysin lötköksi tainnutetun koiran päälle ei olis vaatetta saanut menemään, joten toivon todella että Minttu ei ikinä tule tuollasta pukua tarvitsemaan.

Nyt Manulla on kolme kipaletta sopivia bodyja ja vielä pitäis tehä muutama vähän niinkun "hienompi" kun nuo on tehty mun sekalaisista jätekankaistani ja värit ei todellakaan ole ihan yhteensopivimmasta päästä, eikä tikkauskaan ole parasta mahdollista A-luokkaa   :)

              Mauri-Anteron ei tarvitse vaatteilla koreilla, se on äärettömän kaunis koira muutenkin <3



Bodeja tarvii muutamia kun kuitenkin pitää välillä pestäkin niitä ja Manulla pitäää olla kotona omat ja täällä hoidossa omat, että ei tarvii yhtä kuljetella eestaas....

Bodyyn on pakko ommella munaskujen kohdalle tukevampi, mutta hyvin pehmeä ja joustava kangas ja fleec sopii siihen tarkoitukseen kuin nakutettu <3
Vaippa pysyy paikoillaan kun neuloin sisäpuolelle neljä lenkkiä ja laitan vaippoihin langat josta ne saa kiinni lenkkeihin. Koska tuossa vaipassa ei ole tarraa takana, vaan liukas muovi niin eihän se muuten paikallaan pysy.


Myös siivoushomma oli melkoinen, mulla kun on "työpöytänä" olkkarissa tapetointipöytä joka on ihan mainio näihin ompeluhommiin...mutta kieltämättä vähän hankala...
Oon katsellut Ikeasta ihan kivaa isoa työpöytää jossa on säädettävät jalat, ne saa helposti sopivalle korkeudelle myös seisoen työskennellessä. Kunhan jaksan ja viitsin ja ehdin, niin raivaa työhuoneeni ja ostan sinne tuon Ikean työpöydän.


Sit me tehtiin Annen kansssa neljän päivän vaihtokauppa :)
Minttu ja Viljo muuttivat Jumesniemelle ja vaihdossa Lee tuli tänne meille <3

Leen pitäisi seuraavasta juoksusta lähteä Turun tienoille "sulhasehdokkaan" luokse, eikä se ole koskaan ollut erossa laumastaan joten Lee opetteli täällä tutussa paikassa yksinoloa.
Manu täällä on päivät, mutta se ei haittaa :)

Lee oli alussa hiukan ihmeissään että mitäs nyt kun täällä ei ollut muita koiria.
Se on tietenkin käynyt ja ollut täällä satoja kertoja - ja myös ilman Annea, mutta ei ilman laumaa.

Lee on tänne suomeen tuotu Walesista ja sanonkin sitä Walesin ihmeeksi ja melkoinen ihme se kyllä onkin :)
Lee on äärettömän huomaavainen, ystävällinen ja kohtelias koira, se ei ole pätkääkään bordercolliemaisen honkkeli ja riehuva vaan käyttäytyy aina hyvin.

Siinä missä tää muu pähkähullu lauma rymistää sisään kun pyörremyrsky, lennättää tullessaan  matot seinille, raapii parkettiin syviä kynnenviiltoja ja hyppii päin ihmisiä yrittäen nuolla naaman korvasta korvaan .. öyks......niin Lee tulla sipsuttaa kauniisti sisään, käy ystävällisesti tervehtimässä ja menee omiin hommiinsa leikkimään kauniisti leluilla.....eikä yksikään matto ole mennyt sen takia pois paikaltaan.

                      Hmmm.......Lee sai luvan olla sohvalla...pakkohan sitä mussukkaa oli lelliä  <3

                         Voi ei...tätäkin vielä...mutta ollaan nyt mukana leikissä kun kerran käsketään..

                  Ja tää namilelu on MUN  <3


Hmm..Jättäisinköhän mä ne kaksi hullua paukapäätä Jumesniemelle ja ottaisin Leen meille.... :)
Ei taida onnistua, Anne tulis kyllä kaappamaan Leen takas itselleen hyvin nopeasti ja palauttais ne kaksi remuavaa ja haisevaa karvakasaa tänne :) <3 <3

Onkohan Walesilaiset bortsut jotenkin eriluontoisia kuin nää suomen sukuiset yksilöt...
Lee syntyi ja asui lammas-karsinassa, se ei koskaan pentuna ollut sisällä ennenkuin se noin 14 viikkoisena tuli suomeen.
Sen kasvattaja on tunnettu lammaskoiraharrastaja ja Lee oli tietenkin erittäin hyvin hoidettu ja sosiaalinen vaikka ei sisällä asunutkaan :)

Jo pentuna se oli erilainen kuin nuo muut, se oli todellakin "kohtelias" :)
Siitä tulee varmaan hyvä emo vauvoilleen ja tuo uutta, hyvää verta tänne suomen bortsumaailmaan <3

No joo..se koirista...
Me ollaan vähän kuleksittu metsissä katselemassa minne päin kannattais mennä puolukkaan ja todettu attä aivan sama minne menee, kaikki metsät on täynnä lähes kypsiä puolukoita <3

Syksyn tuntee jo ilmassa selvästi, keltaisia lehtiä on tippunut puista ja ilma tuoksuukin syksylle...



Meillä on ollut astiat mukana metsässä että jos löytyis sieniä tai mustikoita ja pari päivää sitten osuttiin oikein kunnon mustikka-paikkaan.
Siellä on aivan mustanaan mustikoita vaikka varmaan poimijoitakin jäljistä päätellen on siellä käynyt.

Keräiltiin niin paljon kun ehdittiin - ennenkuin taas kerran ukkonen yllätti ja saatiin loikkia kiireesti kippoinemme metsästä autolle kiukkuiset salamat kantapäillä :(
Ihme kun vielä ollaan hengissä...Joka helvatun kerta kun ollaan oltu metsässä niin ukkonen on tullut päälle :(

Mustikat ei enää ole kovin hyviä, ne on vetisiä ja niissä on suuri osa ylikypsiä, sellasia ruman vaaleita :(
Mutta kyllä niistä muutama litra tuli, tuonne kun olis osannut mennä silloin kun oli mustikka-aika parhaimmillaan :(
Jos olis ehtinyt ekana niin sieltä olis varmaan saanut satoja litroja mustikkaa....Niitä oli ollut ihan valtavasti ja paljon oli vieläkin.

Sitten on tää meidän mahtava kanalaprojekti, joka valmistuu pikkuhiljaa eikä kukaan ole vielä telonut itseään sen pahemmin...mikä on suunnaton ihme.

Ööhh..Vähän vinoonhan nuo laudat menee, mutta lopputulos on ihan hyvä, uskokaa vaan :)


Ankat kaakottaa jaloissa ja juoksevat peräkanaa..kolme mustaa edellä ja kolme vaaleaa perässä...
Muuten ne sietävät toisaan jo aika hyvin, lepäävät lähes vierekkäin...ei nyt sentään ihan vielä sikinsokin mutta eroa ei enää ole kymmentä metriä kuten alussa :)
Vielä kuitenkin on selvä ero ankka-jengien välillä...niinhän se vähän on ihmismaailmassakin ei jengiin noin vaan vieraat pääse  :)
Pikkuankoilta on jo suurimmaksi osaksi lähtenyt "takatukka" pois, niin ne pikku otukset kasvaa kovaa vauhtia <3



Kanakoppi valmistuu..niin se valmistuu sitten kun joskus valmistuu...
Täytyy sanoa että meikäläinen ja vasara on hengenvaarallinen yhdistelmä :(
Mutta kun aikansa hutmii minne sattuu niin kyllä ne naulan kannatkin lopulta löytyy :)
En lyönyt peukalooni kuin neljä kertaa <3
Naulattiin Annen kanssa vuorotellen, eikä sekään kyllä mikään ihan Pro tuossa vasaran käsittelyssä ole...

Sade aina väliin on vähän haitannut rakennusprojektia... En oikein tajua että miten on mahollista että kun me viritellään vehkeemme valmiiksi niin tummia pilviä ei taivaalla näy missään, sitten kun aletaan hommiin, niin yhtäkkiä mustat pilvet seilaa taivaalle ja alkaa sataa kaatamalla :(
Eihän siinä muuta voi kun peitellä kamansa ja rynnätä kiireesti sisään.....kahville ja Lidlin kekseille tai jätskille :)
(kaikissa asioissa on AINA myös hyvä puoli, myös sateessa)




Kanalan sisustus-suunitelma on vielä tekemättä ja se on erittäin tärkeä projekti.
Kanakoppi on niin iso että siihen voi majoittaa mukavasti pienen kanalauman kukkoineen <3

Mutta kun pitää miettiä mille seinälle laitetaan munimispaikat ja se minne laitetaan orret niin että lattiatilaa on mahdollisimman paljon ja pitää tehdä taso josta kanaset pääsevät katselemaan ulos ikkunasta...ööhh ...elleivät lehahda aamulla pökkyrässä ikkunaa päin ja lasinsirujen seassa ulos ikkunasta, kun luulevat että sitä kautta pääsee ulos..Pitänee laittaa pleksi lasin päälle koska ikkuna on aika iso ja vanha...

Tää sisustussuunitelman teko on NIIN vaikeaa..vaikka kuinka paljon oon katsellut noita sisustus-ohjelmia...niissä ei oo ikinä ollut kanakopin sisustamista siis MIKSI EI OLE OLLUT ??????

Vois aivan hyvin tehdä ohjelman "NELJÄN TÄHDEN KANAKOPPI" ..Joka Helvetin ohjelmassa on kuitenkin nykyään aina pelkkiä turhia julkkiksia joita myös erheellisesti tähdiksi kutsutaan, niin tähän ohjelmaan vois laittaa vaikkapa...hmm..pitääpä vähän miettiä..

Juu..Martina Aitolehti ja tietenkin Tuksu, ja ilman muuta myös Tauski ja ehkä vielä vähän vauhtia ja erilaista näkökulmaan antamaan BB Nipsu....
Ihan tasan varmaan katselisin kun nuo neljä sisustais kanakopin....Ziisus...

Sitten ne vois pitää lopuksi grillibileet ja grillata maukkaita kanankoipia ja juoda liikaa bisseä ja siideriä......ja sitten ainakin osa porukkaa sammuis nenälleen ankanpaskaan..
Ankoilla on myös uima-allas joten porukka pääsis myös pulahtamaan raikkaaseen veteen, ei hullumpi tapa viettää bileitä...ja katsojia riittäis :)

"Unta jokainen katsoo, kaikki tähtiin kurkottaa,
  kaikki tahtoo mainetta ja elämää helpompaa.
  Moni saakin kartalta paikan ja autot tyylikkäät
  ja kun katsot lehtiin eilisiin, heistä nimet siellä näät"

"Paperitähdet" - Juice Leskinen-

Kukapa ei tahtois lämmön jatkuvan, tai siis ei tietenkään liian pitkään kuitenkaan.
Kyllä kunnon talveakin kaipaa viime talven kura-kammottavuuden jälkeen...   :)

Kesä yrittää nyt tulla innolla takas, mutta kyllä tää jo kovasti syksyltä tuntuu kuiteskin..
Metsät on täynnänsä mitä omituisemman näköisiä sieniä ja mä tunnen sienet kohtalaisen hyvin mutta on yks sienisuku joka on mulle pelkkää hepreaa - siis noin joka paikassa nököttävät tatit....

Mä en ole ikinä kerännyt tatteja siitä yksikertaisesta syystä, että en kyllä taatusti erota herkkutattia ja sappitattia toisistaan :(
Mä olen lukenut sienikirjaa ja katsonut netistä ja tuijotellut metsässä tatteja jotka näyttää ihan samanlaisilta kaikki...mitä hemmetin eroa niissä muka on?

No joo...jollain on ohuempi jalka ja se näyttää myrkylliseltä, mutta ei sitten kai kuitenkaan ole myrkyllinen.
No ihan myrkyllistä tattia kai ei olekaan, mutta äklön paha tatti pilaa koko sieniruuan joten miten helvetissä tiedän mikä tatti on mikäkin?

Katsoin sienikirjasta..juu...herkkutatti voi olla lähes minkä värinen tahansa...ruskean sävyissä kuiteskin.
Sappitatti voi olla minkä värinen tahansa, ruskean sävyissä kuiteskin..ööhh..toistanko mä jotenkin itteäni?
Herkkutatilla voi olla verkkokuvio jalassa tai sitten ei.
Sappitalilla voi olla verkkokuvio jalassa tai sitten ei.......

No joo..verkkokuviot on kuulemma herkkutatilla ja sappitalilla hiukan eri värisiä, mistä hitosta mä erotan pienet värivivahteet toistaan hämärässä metsässä?

Tässäkin on joku vaalea tatti joka on erinäköinen kun alempana oleva tatti...voi herran pieksut sentään, kuka näitä kaikkia tuntee  :( :(


                             Hmm...mikähän tatteroinen tää sitten on ?



Anne on ollut mun kanssani tuijottelemassa tatteja, eikä me kumpikaan olla päästy sen pidemmälle.
Tuijottelu riittää kyllä -  vaikka olis mukana sienikirja ja älypuhelin mistä voi heti tarkistaa netistä minkä näkönen on herkkutatti ja sappitatti  (ne on IHAN saman-näköisiä nettikuvissa)
Sitten luetaan mitä niistä sanotaan ja periaatteessa kumpikin on ihan samanlainen, värieroja SAATTAA olla, se verkkokkuvio SAATTAA olla..ja pintaa koskettelemalla erottaa tatit toisistaan...mutta jos ei oo vertailukohtaa?

Jos löytää vaan hurjan ryppään sappitatteja niin niitäkö sitten kosketellaan ja hipellellään?

                                                        Ton mä ainakin tunnen :)



Mä annan periksi, olkoot tattisuvun tatit metsässä, mun tuurillani poimisin ne sappitatit ja jättäisin herkkuversiot metsään :(
Mä olen surkea sienestäjä, ne sienet mitä ennen poimittiin on nyt lähes kaikki merkitty myrkyllisiksi tai  syömäkelvottomiksi...
Mustarousku: Sienikirjan kuvassa on ilkeän näköinen musta risti ja lukee että: "Sienessä on nekatoriini-nimistä myrkkyä jota on epäilty mutageeniseksi eli mahdollisesti mutaatioita aiheuttavaksi"...JEE...Onko musta tulossa loppujen lopuksi  Mutantti Ninja-kilpikonna kun oon noita paljonkin nuorempana syönyt?

Hyvä alku tuolle mutaatiolleni on jo selvästi näkyvissä, ei siitä mihinkään pääse....
Päivä päivältä muistutan enemmän liemikilpikonnaa...HUOKAUS :(

Lee hyökkää kieli pitkällä kimppuun, ei sentään kärpäs-sienien kimppuun...

Pihasieniä piisaa....Nuo ei ainakaan ole syötäviä mutta ihan kauniita nurmikolla :)



Mä alan keräämään vaan Nuijakuukusta, Jättikuukusta, Känsätuhkeloa ja Nurmimaamunaa..Nystymukulakuukusen jätän rauhaan kun se näyttää olevan myrkyllinen...se on selvästi ruskea, nuo muut on valkoisia - Ai niin tän päivän lehdessä kehoitettiin jättämään kaikki valkoiset sienet rauhaan, ettei vahingossa keräile valkoista kärpässientä joka näyttää pienenä ihan maamunalta :(
Annen periksi - jääkööt tuhkelot maamunat ja kuukuset rauhaan kuiteskin :(

Joten siis, pysyn edelleen pelkästään kantarelleissa ja suppilovahveroissa, niistä ei juurikaan voi erehtyä ellei kerää kantarellin tilalla kantarellin näköistä valevahveroa. Se on huono ruokasieni mutta ei kuitenkaan tapa siltä seisomalta....

Onkohan tuo nyt sitten se herkkutatti?????? Tälläsiä olis pilvin pimein metsässä......Vai onko toi sappitatti tai joku muu tatti??????



Se siitä syksy iloisesta sadosta mitä metsä meille antaa <3
Seuraavaksi kerätään puolukkasatoa josta ei toivon mukaan voi tällänen perus-tyhmäkään erehtyä.....



Kanakoppi on valmistunut yllättävän hyvin..mitään suurta katastrofia ei ole koko aikana ollut.
Mustunut peukalo, muutamia kymmeniä kuhmuja otsassa ja tikkuja käsissä ja ...perseessä :(

Siis miks ihmeessä peffassa tikkuja?
No sen takia että just sinä päivänä kun tehtiin lattiaa niin laitoin kesäisen ohuet collegehousut jalkaani ja jouduin istumaan ja naputtamaan raakalautaa lattiaan..ja tietenkin istuin sillä jo tehdyllä raakalautalattian osalla :(
Anne oli varustautunut paremmin paksuilla kunnon tömppähousuilla eikä sillä ollut samaa ongelmaa...

Jos olisin tiennyt, olisin laittanut toppahousut jalkaani...

Ja sitten ne kuhmut otsasssa - koska kanakoppi ei ole sama asia kuin asuintalo, niin joka kerta kun astun ulos sieltä paukautan pääni oven yläreunaan...Eihän kanakopin oven tarvii olla samankorkuinen kuin asuintalon ovi..
Mä vaan en hatarassa päässäni ikinä muista sitä....ja mitä useimmin kalautan kalloni, sitä hatarammaks taitaa muisti mennä, ne vähäisetkin harmaat aivosolut alkaa käymään huolestuttavan vähiin...

Ajattelin laittaa oven yläpalkkiin joko kirkkaan huomiovärin tai sitten pehmustaa sen :) :)

Vaikka enhän mä  tule kopissa käymään sen jälkeen kun Rambo ja rouva kanaset sinne muuttaa, Anne ne munat keräilee :)

Tuon äskeisen kirjoitin pari päivää sitten ja tulihan se karastrofi sieltä ..  Mitäs me muka saatais aikaan ilman jonkinsortin katastrofia :(

Sanotaan nyt ensin tää iso iloinen uutinen (joka periaatteessa sen katastrofin aiheutti)
Musta on yllättäen tullut ainakin 5-6 pienen ankanpojan "mummi" :)  <3

Ihan uskomatonta että jo pitkän aikaa jääkaapissa olleista kahdeksasta ankanmunasta, viidestä ja puolesta (se puolikas on munasta kurkistava lättänokka) on erittäin hienon ja äidillisen kanan ansiosta kuoriutunut pieni, ihana, söpö ja terhakka ankanpoikanen <3
Ankat on mustien juoksuankkojen jälkeläisiä, mutta niissä on koko värien kirjo, vain pari on aika tummaa, muutama kirjava ja yksi on keltainen kuin kananpoika <3

Sitten tietty se katastrofi....
Meille tuli siinä sekunnissa aivan tulenpalava kiire saada uusi kanakoppi valmiiksi kun hautovan kanan alta alkoi kuulua pientä piipitystä.
Tuossa vanhassa kopissa ankanpojat ei olis voineet asua päivää kauempaa, koska se on vain kanojen muninta ja nukkumakoppi ja munintapaikat on korkealla joten ankanpojat ei millään olis itse päässeet takas pesään kun olisivat sieltä kerran lähteneet, eikä jalkatilaa juurikaan siinä kopissa ole.
Nää kesäkanathan viettävät kaikki päivät ulkotarhassaan joten ne eivät tarvitse sisällä kuin nukkuma ja munimispaikat..

No mä maalasin kiireellä uutta kanakoppia ja Markku + Anne laittoivat uutta sisustusta kuntoon.
Jossain välissä mä kuuntelin että mikähän lintu se pitää tuollasta ihme piipitystä, ihan kun joku linnunpoikanen - mutta eihän tähän aikaan vuodesta ole linnunpoikasia....????

Markku kävi hakemassa jotain varastosta ja huhuili että kanalan pihalla juoksentelee omituisen näköinen pieni untuvikko ja emokana kiitää hädissään perässä....

Pikku ankka oli hypännyt ulos pesästään ja emokana ei oikein tiennyt mitä olis tehnyt kun lauma poikasia piipitti pesässä ja tää yks onneton Alfred. J. Kwaak  kirmas sen minkä räpylöillään pääsi isojen kanojen ja kukon seassa pihassa.

No todettiin että kukko ainakin suojeli pientä ankanpoikasta eikä tee sille pahaa ja kun hyökkäsin kanatarhaan"pelastamaan" ankanpoikasta niin kukko katsoi mua vähän silleen pahalla silmällä..

Mutta Rambo on julmasta ulkonäöstään huolimatta hyvä ja ystävällinen kukko ja se antoi mun ottaa pikku ankan kiinni ja kanaemon suureksi helpotukseksi viedä karkulaisen takas muiden ankanpoikien luokse.
Emokana kirmasi perässä ja hyppäs vauhdilla pesään suojelemaan poikasiaan ja vielä kuoriutumattomia munia.
Pikku ankoille tarjoiltiin kiireesti keitettyä kananmunaa ja vettä..sinne ankat jäivät syömään ja tää rohkein Alfred. J. Kwaak jäi istumaan onnellisena vesikippoon kun oli ahminut munat napaansa..Joo..ankanpojat on ahneita ja ne rakastaa vettä :)

Tän kaiken jälkeen todettiin että on paree laittaa kanaverkko pesän eteen että pikkuiset ei karkaa ennenkuin saadaan ne siirrettyä turvallisempaan paikkaan.
Sinne emokana jäi tyytyväisenä perheensä kanssa, ylpeänä rohkeista ja kauniista poikasistaan <3

Pikku ankat ja kanaemo oli pakko lukita verkolla + Jeesusteipillä hautomispesäänsä odottelemaan uuteen koppiin pääsyä.



Tuollaiset pienet ankanpojat on kyllä ihan mielettömän suloisia ja pehmeitä ja pikku ankka yritti lättänokallaan syödä mun sormeni kun kannoin sitä pesään :)

Vasta illalla 9 maissa saatiin kanala orsia, munintakoppeja ja pikkuankkojen koppia myöten valmiiksi ja pehmusteet ym. paikoilleen.
Sitten olikin pikku ongelma millä siirtää kanat ja varsinkin iso Rambo uuteen tarhaan....

Varustauduttiin haravilla ja harjoilla ja ekana me vaan seistiin kaukana kun Anne yritti saada lauman kauniisti niiden himoitsemien pullanmurujen avulla uuteen tarhaan.
Tarha on sen verran kaukana vanhasta, että Rambo tuli pullanmurujen perässä puoleenväliin ja sitten se jänisti ja starttas kovaa kyytiä takas vanhaan tarhaan ja komensi kanasensa seuraamaan sitä...ja hetkessä meidän jaloissa juoksenteli lauma paniikissa olevia kanoja ja yks helvetin suuri lihakukko....   :(

Uusi yritys, nyt vähän kovemmilla otteilla harjoja ja lehtiharavia heilutellen että oltais saatu ajettua Rambo kanoineen sinne minne ne nyt kuuluvatkin.
Rambo päätti liueta metsään ja koko onneton munaeläinlauma perässä pusikkoon  :(

Me rymisteltiin puskissa haravoittemme kanssa ja Rambo joka on koostaan huolimatta aika arkajalka kukoksi, oli ensimmäisenä takas vanhasssa turvallisessa tarhassa ja kanat perässä.
Oltiin siis taas lähtöpisteessä.....Aurinko oli laskemassa,  joten meillä oli vähän kiirus saada lauma tarhaan :(

Voi sentään - kanoilla on juuri sulkasato meneillään (kuten myös ankoilla) Tän kanan pyrstö näyttää vähän aneemiselta :(

Juoksuankan siipisulista on suurin osa pudonnut.....uudet komeat talvisulat kasvavat kohta <3


Seuraava askel oli sitten se, että päätettiin pyydystää kanat yksitellen ja luotettiin siihen että Rambo tulee kanojensa perässä.
Kanat on kohtuullisen nopeita eläimiä joten Anne sai juosta tosissaan kun pyydysteli kanasia yksitellen vanhan tarhan nurkista...ei niitä muualta kiinni saa kun nurkkaan ahdistettuna.

Sitä mukaan kun Anne sai kanan kiinni mä otin sen huostaani ja vein uuteen koppiin ja kiireesti ovi kiinni.
Kanat oli lopulta kaikki hautovaa emokanaa lukuunottamatta uudessa kopissa mutta Rambo ei ollut vieläkään suosiollinen lähtemään uusille maisemille...
Hmm..kai se pelkäs että joutuu kokonaan uusille metsästysmaille.....

Lopulta saatiin kukko ahdistettua kanalan nurkkaan haravan kanssa ja Anne hyökkäs kiinni julmetun suureen Ramboon paksut hanskat kädessä kun mä painoin lehtiharavalla Ramboa ettei se pääse uudelleen karkuun (Tässä sessiossa ei millään tapaa vahingoitettu eläimiä vaikka kirjoituksesta vois sen kuvan saadakin)

Rambo ei taidakaan olla nimensä veroinen, vaan enmmänkin sellanen kerskaileva arkajalka <3
Julmetun suuri ja teräväkannuksinen kukko antoi aivan kauniisti kantaa itsensä uuteen koppiin ja eikä yrittänytkään raapia tai nokkia tai lentää karkuun.
Heti kun saatiin Rambo koppiin päätettiin laittaa aita kiinni ja aukaista kopin ovi että lauma ei tunne itseään uhatuksi ja saa tutustua rauhassa uuteen tarhaansa.

Rambo näyttää julmalta mutta on ihan "mamis"<3



Kanaeläinten tavoin nämäkin kanat + Rambo unohtivat sekunnin murto-osassa kovat koettelemuksensa ja lehahtivat koko lauma tyytyväisinä orrelle istumaan :)
Kanalla on kanan muisti - ja uusi koppi näytti hyvinkin tyydyttävän lauman korkeat vaatimukset :) :)
Ulos lauma ei enää lähtenyt koska alkoi hämärtää ja silloin on kanaeläinten nukkuma-aika :)

Emokana ja pikkuiset ankanpoikaset saatiin kannettua helposti koppiin ja siellä olevaan uuteen lämpimään "lastentarhaansa".
Munat tuotiin pesän mukana ja yhdestä munasta jossa oli jo pieni aukko, kuului kova piipitys <3
Toisessa munassa oli myös aukko, mutta muna oli hiljainen ja poikanen oli kuollut munan sisälle yrittäessään ulos, se muna oli ilman muuta menetetty  :(
Viimeisessä munassa oli säröjä ja mitä luultavimmin se ei koskaan kehity ankaksi asti... Kana kuitenkin jatkaa sen hautomista ....

Mutta viisi ja puoli..(se kuudes kuoriutui seuraavana yönä) pientä ankanpoikasta kahdeksasta jääkaapissa olleesta munasta on ihan uskomattoman hyvä tulos...Me kun ei odotettu yhtään mitään :)

Nyt on vaan ongelma että Annella on 12 intialaista juoksuankkaa.....Mihin hemmettiin sellaisen lauman majoittaa, nehän kasvaa uskomattoman nopeasti isoiksi mötköiksi ?

Osa menee viimeistään ensi kevääänä myyntiin hyvään kotiin, se on selvä.

Tää on kanaeläinten pieni aamuikkuna, aurinko nousee juuri tuolta metsän takaa <3

No niin kanakoppi on ulkoapäin lähes valmis, vielä valkoiseksi maalatut nurkkalaudat ja valkoiset laudat ikkunoiden ympärille, niin tuohan on ihan kaunis koppi.....Tää on vain kesäkoppi, talveksi Rambo + kanaset lähtevät takas sinne mistä ne keväällä tulivatkin. Ensi kesänä Anne ehkä ostaa omia kanoja ja tietenkin myös kukon...Joten ankkojen talviasuntoon tulee myös kanapuoli :)


Pikku-ankoille piti tehdä omat tilat, koiranhäkki vielä päällystettiin tiheällä verkolla ja nyt ankkasilla on häkki ja myös jaloitteluaitaus munintapesien alla.  Ulos niitä ei uskalla naapurin kissojen takia laittaa....Ankkapaisti maistuu varmasti kissalle....Aikuisille juoksuankoille kissat ei toivottavasti pärjää mutta nää pienet olis hyviä makupaloja :(
Kukko vahtii kanojaan, joten tuskin kissa niitäkää uskaltaa pyydystää..toivottavasti ei...Kanalassa on kaksi ikkunaa, toinen tuo kopin takana oleva isompi pleksillä suojattu ikkuna ja toinen pieni "aamuikkuna" :)

Ilta oli jo pitkällä kun kanat ja ankanpojat olivat turvallisesti uudessa mökissään :)



Nyt luulis että meidän työt on tehty ja olis vihdoin huilaamisen aika...mutta..
Pitää alkaa kiireesti tekemään ankoille talvenkestävää tarhaa samaan rakennukseen missä on koirien ulkotarha ja sisäosat.

Työ ei ole mikään pieni koska rakennus on täynnä edellisen asukkaan romua ja ne pitää ajaa kaatikselle ja katsoa olisko joukossa mitään mielenkiintoista, sitäkin kyllä löytyy vaikka kuinka paljon :)
Talvitilat pitää olla isot noin isolle laumalle (HUOKAUS) ja myös jonkinlainen lämmitys-systeemi pitää rakennella, onneksi rakennukseen tulee sähkö :)

Jos nyt kuiteskin jonkin aikaa pitäis ihan vaan lepoa ja mä lähden sinne Lontooseen kuun lopulla joten lepään sitten siellä....jos ehdin :)

Myös metsätöihin pitäis ehtiä ainakin muutamana päivänä...vaikka oikeastaan eihän meillä oo puuliiteriäkään kun se vietiin kanalaksi ja tuskin ehditään uutta rakentaa tänä syksynä :(
Puolukkaankin olis pakko ehtiä ja myös niitä suppilovehveroisia noukkimaan <3

Hiiret tuppaavat änkeemään kanojen jyvälaatikkoon, eivätkä pääse sieltä sitten enää pois, Sauli nostetaan laatikkoon ja sekunnissa hiireltä on henki pois ja hyvältä maistuu...Sauli on SUURI metsästäjä :)


Myös Siiri laitettiin hiirtä pyydytämään, mutta Itämainen neitonen kauhistui perusteellisesti, eikä suostunut koskemaankaan mokomaan kammottavaan hiirenruipeloon :) Ei oo Siiristä hiirikissaksi....



Hohhoijaa...taidan mennä nukkumaan, onhan kello jo lähes 12....päivällä......
Ei vaan....Me lähdetään tekemään portti kanalan aitaan ja samalla kuvaan niirtä untuvikkoja,  eilen jäi kuvaamiset siinä siirtohötäkässä....
Ei ollut koko päivänä aikaa kaivaa kameraa esiin...

Julkaisen tän kirjoituksen vasta kun saan ankanpoikien kuvat.

Pyydän kaikilta lukijoiltani anteeksi kun kirjoitukseni otsikko on jostain ihmeen syystä näkynyt jo monta päivää tuolla mun alkusivuillani..
Oon aina kirjoitellut pikkuhiljaa näitä juttujani, tallentanut ja sitten vasta jossain vaiheessa julkaissut kun oon saanut kirjoituksen ja kuvat valmiiksi...nyt jostain syystä otsikko ja muutama sana juttua näkyy mun alkusivuillani ?????

Kyllä mä mielestäni olen tän tallentanut kuten ennenkin....Ehkä sittenkin oon vahingossa klikannut jotain joka on tuonut otsikoon esiin.....Jos näin käy uudemman kerran niin kyl se kirjoitus on jossain vaiheessa tulossa :) :)

Niin ja nyt tää sama teksti on sivuillani kahteen kertaan :(
Pitäis ottaa toinen pois, mutta kun en tiedä mitä toiselle sitten tapahtuu - lähteekö sekin pois...

Mä en ehdi istumaan kovin kauaa kerralla koneella, niin näin pätkissä kirjoitus onnistuu :)
Pitkään aikaan en kirjoittanut blogiani ollenkaan kun en ehtinyt, sitten aloin tekeen "pätkätyötä" tän blogini kanssa ja näin saan jotain aikaan :)

Mä aloin miettimään että tänä kesänä meillä ei oikeastaan ole ollut mitään muuta kuin rakentamista rakentamisen perään, katastrofi on seurannut toistaan ja työtä on ollut enemmän kuin tarpeeksi.

Kesä on ollut siitä huolimatta mahtava, raataminen on vaan hyväksi, kuka sitä jaksais vaan olla ja möllöttää :) <3





Nää vaaleat ankat ovat vielä hiukan arempia, mustat mörjäkkeet on jo tosi kesyjä <3


No niin...seitsemäs juoksuankka kuoriutui tänä aamuna....Joten lopullinen lukumäärä on sitten niinkun 13 kipaletta Intialaisia juoksuankkoja...Ei voi olla totta teenkö mä jouluksi ankkaa kinkun sijasta????

HYI MUA, noita ankkasia ei kyllä syödä <3 <3

Eilen kävin kuvaamassa pieniä kavereita ja melkoisia pinkojia ne jo onkin, kuvaa ei tahtonut millään saada, oli pakko ottaa ankkanen kiinni ja käteen, että edes jonkinlaisen kuvan sai otettua <3
Viimeinen oli vielä munassa je meinattiin jo heittää koko muna pois kun sen kuori oli niin säröillä, mutta tulihan lopulta tänä aamuna ulos se viimeinenkin ankka kanaemon ankaran hautomisen seurauksena <3
Nyt hyvin äidillinen kanaemo hoitaa poikasiaan innokkaasti eikä suostu lähtemään poikasten luota minnekään.


Kyllä nää on niin mielettömän kauniita ja suloisia <3 Juoksuankat ovat sorsalintuja ja ne on täysin kehittyneitä heti kun tunkeutuvat munasta maailmaan :)


Tää edellisenä päivänä kuoriutunut ankkanen ei jaksa olla kauaa paikoillaan vaan yrittää ängetä pois kädestä, Anne sanoi että se oli liukas kuin saippua :)


Tää on vähän tummempi poikanen <3  Se on tässä vain muutaman tunnin ikäinen ja vielä hiukan helpompi käsitellä <3



Tän hemmetin aamun istuin panelissa yliopistolla...134 lääkiksen ekan vuosikurssin "innokasta" tulevaa lääkäriä koulutettavana..
Onneks mulla oli mikrofoni johon huusin välillä sen verran kovaa että innokkaat oppilaat pysyivät hereillä ....JEE...
Niillä oli ollut jotkut isot pippalot eilenillalla ja lähes kaikki oppilaat näyttivät hyvin kalpeilta ja krapulaisilta :)

Mistä niitä kärttyisiä paskamaisia lääkäreitä tulee kun noi nuoret on aina niin hauskoja ja ihania..jopa kovassa jysärissä  <3
Oon tehnyt tätä työtä jo noin 10 vuotta ja joka kerta ihmettelen nuorten lääkärinalkujen mukavaa käytöstä.
Yleensä teen työtä kolmennen vuosikurssin oppilaiden kanssa, tää oli näiden ekan vuosikurssilaisten  kanssa vasta toinen kerta.


Tän ruljanssin keskellä on sentään ehditty käymään pari kertaa myös lenkillä....




                                         Suhtaudu vakavasti työhösi, mutta älä itseesi !
                                                      - Dame Margot Fonteyn-

Otsikkona Haloo Helsinki ja "Maailma on tehty meitä varten" :)


Nyt on meneillään hiljaiseloa...Outoa on olla tekemättä oikein mitään..
Oon tehnyt hurjasti ruokia pakastimeen hmm...pahan päivän varalle vissiin :)

Ankkojen talvipalatsi mietityttää, se tulee ihan hurjan kalliiksi..missä 13 juoksuankkaa voi talvehtia?
Tilat kyllä löytyy mutta ne on kylmiä tiloja ilman mitään eristystä.

Maksaa maltaita alkaa laittamaan tuulensuojalevyjä ja muita eristyksiä + seinälevyt, noin 50 neliön alueelle, rakentaa uusi sisäkatto ja eristää se  ja tehdä uudet lattiat ja lämmitys-systeemit ym. ym....
Ellei lottovoittoa tule niin ollaan kunnolla kusessa, tai siis ei me vaan ankkojen onnellinen omistaja :(

Selailin tori.fi sivustoja, siellä myydään ja annetaan ilmaiseksi ihan mitä vaan - mutta ei mitään sellaista mitä me tarvittais :(

Elämä seisoo nyt hetken paikoillaan, se ei sovi meikäläiselle sitten niin ollenkaan :(



Leivoin lähes sata mustikkamuffinsia kun en muutakaan keksinyt.
Siivota pitäis mutta siihen helvatun hommaan ei oo kyllä sitten niin yhtään innostusta...nyt taitaa kyllä meikäläinen rypeä jossain syvässä laman kuopassa...

Ehkä tuo ajatus siitä että pitäis pian aloittaa raataminen tekee sen, että en osaa tehdä mitään järkevää....
Mä oottelen ja naputtelen tablettia, oon jo liittynyt vaikka mihin puutarharyhmiin ja valokuvausryhmiin ja tuunausryhmiin ja käsityöryhmiin...enkä oo saanut mitään aikaan, ihailen taitavien ihmisten tekemiä käsitöitä ja kierrätysideoita ja puutarhoja ja tuunauksia ja huokailen että tollasen mäkin teen..Hmm...  ja huokailun tasolle se kuitenkin jää...

Tuo iPad on kyllä melkoinen ajansyöppö...ei mun ole juuri koskaan tullut oltua koneella iltaisin..nyte naputtelen tuota iPadiani kaiken iltaa petin pohjilta...Huvittavinta on että en katsele telkkaria enää juuri ollenkaan vaan katselen samoja telkkarin ohjelmia ipadin kautta :)

Mä oon varmaankin pahasti addiktoitunut bittiavaruuden uskomattomaan maailmaan...

Mutta oon sentään saanut keinuheposen tekeleeni tuunattua kokonaan valmiiksi :)
Oon saanut hiottua lipaston kokonaa (ihan helvetinmoinen homma, kesti kolmisen kuukautta) ja nyt pitää vielä ennen maalausta tehdä viimeinen hyvin hieno hionta..



No joo... enpä tiedä miten ikinä saan lipastoni enää kasaan kun oon joutunut hajottamaan sen kymmeniin osiin...

Toissapäivänä irrotin lipaston takaseinän ja käännän sen toisinpäin koska siitä on mahdotonta saada paksua lakkakerrosta pois ja takaseinän toinen puoli on lakkaamaton joten sehän on ihan valmis pohja maalille :)
Mitä hittoa mä suotta hinkutan hiki ponihännän alla lakkoja pois kun helpommallakin pääsee ..
Oikeastaan mä voisinkin tehdä kokonaan erilaisen lipaston..sellasen erittäin abstraktin version :)

Tuo idea pitääkin laittaa hautumaan tuuhean tukan alle......Lipastoa vois jossain määrin nyt tuunata aivan omanlaisekseen kun se on osissa....
Taidan ottaa mallia jostain Pablo Picasson maalauksesta..vaikka hän ihmisiä enimmäkseen maalasikin mut niistähän vois soveltaa...

Se - huoliiko Anne enää lipastoa mun tuunaukseni jälkeen on sitten ihan eri asia :)

Tää olis aika magee..enpä tiedä myydäänkö se vai otanko uudistettavaksi..

Tässä olis mulle seuraava projekti..... APUA !!!! Osat on vähän levällään siellä sun täällä :(


Kävin myös keräilemässä ihan helvetin painavia koivunrunkoja metsästä.
Kiskoin julmetun pitkiä runkoja kainalossani noin 50 metrin matkan tien varteen kun Markku oksi niitä ...ne on meitin talven lämmityspuut :)
Ihan en kuollut, mutta läheltä taas kerran piti....

Kiskoin kolme tuollaista kasaa tien varteen, huomasin taas että mulla on lihaksia josta en ole ollut tietoinen..


Huomenna pitäis lähteä hirvikärpästen syötiksi keräilemään kavereiden kanssa puolukoita..tai sitten me keräillään niitä hirvikärpäsiä joita on nyt ihan julmetun paljon metsissä.
Nyt vois miettiä niitä tattejakin, sain eilen Merviltä opetusta mistä tunnistaa syötävän tatin..en mä siitä oikeastaan enää mitään muista mutta jos sattuis tuleen mieleen kun nää tatin....
(Kiitos siitä Merville jos sattuu osumaan mun blogiini)  <3

Tai sitten keräilen niitä sappitatteja ja teen niistä maittavan lounaan kunnon mausteiden kera...Ei mun pöperöni muutenkaan niin kovin hyviä ole että kukaan ei varmaan sappitatin makua huomaiskaan :)
Mä oon oppinut erittäin tärkeän asian ruuanlaitosta, jos safkasta tulee ihan pirun pahaa, (kuten meikäläisellä lähes aina tulee) niin heittää hitosti mustapippuria joukkoon, niin mikään muu ei maistu kun se mustapippuri :)

Pääsisinköhän mä telkkariin "Päivin taivaallisen hirvittävät mustapipuri-pöperöt" ohjelman merkeissä..
Onhan siellä ainakin kuusi kertaa päivässä Jamie Oliverin herkulliset pikaruuatkin....
Miks ei voi olla myös huonon safkan valmistamisohjeita?

Pikku-ankat on kasvaneet ihan hurjasti, seitsemän pikku räpyläveikkoa mennä vipeltää sellasta vauhtia että niitä on lähes mahdotonta edes kuvata...
Mä olen monta kertaa yrittänyt saada edes kohtalaisia kuvia niistä mutta täytyy sanoa että tulos on melkoisen heikko sellanen vanhanajan koulu-arvosanalla ehkä 5 miinus............

Ankkalauma on aina tiiviisti yhdessä <3

Maailma on niin ihmeellinen pienten silmissä :)

Nyt mietitään että oliskohan jo ruoka-aika..nää on ihan vietävän ahneita otuksia :)


Ankat juoksivat täpöjä ruokakupin ja vasikupin välillä, kunnon kuvia ei yksinkertaisesti saanut kun noi vipeltäjät on niin älyttömän nopeita <3

Ruoka on pitkin untuvia, nää ei ole kovin siistejä syömäreitä :)

 Täää vaalea on niin söpöinen, se oli keltainen syntyessään :)

Äitikana on huolissaan poikasistaan ja se kävi rypemässä oikein kunnolla ja sitten kiireesti katsomaan "poikasiaan" :) Kana on vähän ränsistyneen näköinen kun on ensin istunut hautomassa munia kuukauden verran ja sitten huolehtinut laumasta omitusia isoja poikasia :) Vieläkin kanaemo meni vauhdilla kanalaan poikasten perässä, se on todella huolehtivainen "äiti" :)

Koskahan kanarouva huomaa että sen poikasilla on kummallinen nokka, räpyläjalat ja onnettoman pienet siiventyngät...

Tää toinen vaalea ankka on hiukan toista tummempi....

Nämä kaksi olivat kovasti huolissaan kun ne siirrettiin viimeiseksi takas kanalan turviin :)

Nooh..asento ehkä on hiukan hankalan oloinen...  :)


Räpyläveikot on päässeet jo vähän ulkoilemaankin, mutta kun niitä ei voi hetkeksikään jättää silmistään kun pihassa kuitenkin liikkuu kissoja ja tuollainen pikku-ankka olis vallan mainio välipala kisulle.
Tosin koirat ja varsinkin Lee vahtii niin tarkkaan ankkoja kuten myös kanoja ja Rambo-kukko on silmä tarkkana kaiken aikaa kanojensa ja hiukan omituisen näköisten "jälkeläistensä" puolesta :)

Rambo-raukalla on töpöpyrstö kun kukon pyydystyksessä viime viikolla sen muutenkin sulkasadosta kärsineestä pyrstöstä putosi se kaikkein komein ja sulka :(
Myös kanat näyttävät kynityiltä ja ankansulkia on ankkatarha täynnä.
Tää syksy on sulkasadon aikaa.

Sulkasato on iskenyt kanoihin ja kukkoon..kovasti töpöhäntäisiltä näyttävät :)

Kunnon pehmeä rypemispaikka on kanoille ja kukolle kovasti mieleinen <3


Käytiin kavereiden kanssa siellä puolukassa ja hirvikärpäsiä on miljoonia liikkeellä, no mua ne ei häiritse kun jostain ihmeen syystä ne vaan ei hyökkää mun kimppuunu juuri koskaan.
Jos tulevatkin niin pudottautuvat samantien pois....
Katselin telkkarista jonkin ohjelman jossa ihan jotkut asiantuntijat miettivät sitä miksi esim. hyttyset, hirvikärpäset ja sen sellaiset hemmetin vihulaiset jättää jotkut ihmiset kokonaan rauhaan.

Muistan aina meidän häämatkan Lappiin pikku Fiatilla teltta takaluukussa, keiteltiin perunamme ym. safkat tien varrella kaasukeittimellä ja Markku hyppi kun heinäsirkka ja huitoi verenhimoisia sääskejä kimpustaan, mua ei häirinnyt mikään ötökkä :)

Hirvikärpäset myös välttää mua jos vaan mahdollista, ehkä oon niin veemäinen että jopa ne pysyy mielummin tiukasti puussa kun loikkaa mun niskaani....Hmm..tai ehkä ne ei ole raadonsyöjiä :(

Kaverit oli varustautuneet näitä idän ihmeitä vastaan "Hirvikärpäs Stop" merkkisellä aineella :)
Joka ainoa hirvikärpänen kymmenen metrin säteellä joka vaan pääs loikkaan niiden niskaan sen myös teki.
Oikeastaan "Hirvikärpäs Stop" on vähän samanlainen kuin esim. Bus Stop tai taksitolppa, siihen vaan kaikki jonoon sikin sokin :)

Vielä kun käveltiin leveää tietä pitkin niin Jorman selkään ja lippalakkiin loikki hirvikärpäsiä tien varrella olevista puista....Tuo aine oli kyllä todellinen hirvikärpästen pysäkki....

Ankkojen talvipaikka on nyt edennyt siihen vaiheeseen että tyhjennettiin yksi huone paskasta...siis ei voitu käsittää miten ihmeessä joku heittää vuosien roinat ja roskat yhteen huoneeseen ja sen jälkeen sulkee koko tilan lähes kattoon asti ulottuvilla seinillä....

Täältä alta löytyi lähes kaikki 100 vuoden roskat :(

Tää iso varasto on tosi hieno...

Kolmen metrin korkeudessa olevalla ikkunalla on pullovalokoima....koskahan ne on sinne laitettu...


No mielenkiintoista oli että löydettiin kaiken paskan ym. roskan joukosta 1914 vuonna syntyneen Paavo...no jääkööt nyt sukunimi sanomatta...paksusuolen röntgenkuvat.
1971 otetuissa kuvissa oli hyvin ärtynyt suoli ym. häikkää....
Joten ainakin siihen aikaan tuo tila oli ollut roskakäytössä kun Paavo oli heittänyt kuvansa hemmetin kuuseen ..vieressä on vanhat paskahuusin reiät joten ehkä Paavo oli pask...eikun siis WC-matkallaan vipannut kuvat viereiseen roskakuiluun ja antanut tulla.......

Tila on siitä hassu että sitä ei oikeastaan ole koskaan edes kunnolla löytynyt kun vasta nyt.
Sinne pääsee kurkistamaan kun kiipeää varaston kattoparrujen päälle tehtyyn tasoon jossa on nuo ikivanhat paskahuussin reiät.
Onneksi huussi muuten hävitetty ja siivottu, alla on ollut kuulemma kilejä talvehtimassa ja tila on siistitty maapohjaiseksi tilaksi jossa on pari oikein siistin näköistä kanihäkkiä.
Tuo paska-roska tila sensijaan on kokonaan näkymättömissä - vaikka on ihan seinän takana....
Ollaanhan me se nähty ja katsottu että siellä näkyy piikkilankaa ym. mutta ei olla koskaan tiedetty että se on vanha roskakuilu jonne on heitelty varmaan kymmenien vuosien roskat.

Tavaroiden alta paljastui todellinen rottien paratiisi vaikka rotat sieltä on lähteneet jo kymmeniä vuosia sitten autuaimmille metsästysmaille.
Rotan paskaa, kaikenlaista roskaa ja silppua ja lasia ym. ym. vietiin kaatikselle kaksi isoa kuormaa.
Pahinta oli lasivillan silput jotka tuntuu vieläkin keuhkoissa.

Jos tuosta paskanmylläämisestä ei saa myyräkuumetta tai keuhkoruttoa niin ei sitten mistään :(

Tilassa oli onneksi maalattia ja sitäkin on varmaan joskus ammoin käytetty eläinten talvipaikkana.
seinän takana on tuo iso avoin ja siisti tila.
Juu...Olispas sieltä löytynytkin jotain oikein arvokasta... vaikkapa esim. jokin kadoksissa ollut Da Vincin maalaus hyvin paketoituna....
No ehkä Paavon paksusuolen rötgenkuvat olivat ihan tarpeeksi arvokasta meikäläisille :(

Kesä jatkuu aina vaan <3



Mulle iski perjantaina ihan yhtäkkiä kamala varmuus että voitan Euro Jackpotissa 60 miljoonaa..
Pyysin Markun hakeen mulle pari riviä ja jumankekka mun aavistukseni piti paikkansa - MÄ VOITIN !!!!!!!!

Vähän yli 5 egeä tuli että tupsahti !!!!

En ole vielä päättänyt mitä rahalla teen...ehkäpä sijoitan sen taas parinkymmenen vuoden kuluttua vaikkapa yhteen lottoriviin tai vastaavaan...
Edellisestä lottorivistäni taitaa olla se parikymmentä vuotta...

Ja se katastrofinpoikanenkin sitten tuli, mitenkäs muuten ...
Annen koirat Toivo 12v. ja Cassu 1. olivat meillä eilen hoidossa kun tytär lähti jonnekin Helsingin lähelle paimentamaan Leen ja Metkun kaa.

Me sitten päätettiin lähteä etsimään syksyn viimeiset mustikat että saan tehtyä vielä muutaman mustikkapiirakan tuoreista mustikoista.

Mentiin tuonne Kurun korpeen missä ollaan oltu kymmeniä kertoja ennekin myös Toivo on ollut mukana - Cassusta en ole varma onko se ehtinyt siellä vielä käymään.

Koska oli neljä koiraa mukana niin eniten olin huolissani juuri Cassusta koska se on tuollainen hörheltäjä, mutta se pysyi hyvin lähettyvillä ja kulki koko ajan Viljon kanssa. Minttu menee aina vähän omia menojaan ja vaeltelee siellä täällä mutta ei koskaan lähde kauas.

Toivo on aina pysynyt lähellä, se on sellanen luotettava koira...tai niinhän me luultiin :(



Markku poimi toisella puolen kalliota ja mä toisella puolen ja seurattiin lähinnä Cassua.
Mä luulin että Toivo on Markun kanssa ja Markku luuli että Toivo on mun kanssa....

Parin tunnin kuluttua huutelin Markulle että onko Toivo siellä kun ei ollenkaan ole mun työnä näkynyt, Markku huuteli että eikös se ole mun kanssani....
No sitten alkoi julmettu Toipparin etsintä :(

Metsät on suuria ja siellä täällä risteilee maanteitä muutamien kilometrien päässä.
Kurun metsissä on nähty susia ja karhuja joten ei siellä yksinäisen vanhan huonokuuloisen koiran ole oikein terveellistä liikkua :(

Mä kiipesin kaikkein korkeimmalle kalliolle mitä siinä lähettyvillä oli ja kiljuin Toivoa sieltä, ääni kuului vissiin Tampereelle asti...ainakin nyt on ääni hukassa lähes kokonaan :(

Markku juoksenteli ympäriinsä ja hukkas välillä puhelimensa mutta onneks mä sieltä ylhäältä kallioltani kuulin puhelimen soivan pusikossa ja äänen perusteella se sitten löytyi..Toivoa ei löytynyt edes äänen perusteella :(

Kello oli jo aika paljon ja pelkäsin että jäädään metsään koko yöksi etsimään kadonnutta Toipparia :(
Ilman sitä me ei oltais metsästä lähdetty vaikka olis tullut yö....
Lopulta Markku lähti ajelemaan autolla ympäriinsä.
Ylöjärvelle tuolta on noin 10 kilsaa ja Kuruntie on vilkkaasti liikennöity joten pelättiin että Toivo olis jäänyt auton alle jos olis sinne lähtenyt.
Metsän läpi pääsee myös tielle kunhan muutaman kilsan osaa suunnistaa oikeaan suuntaan..

Siinä välissä olin ehtinyt soittaa Annelle, Nokian löytöeläintaloon, Etsijäkoirille, Timolle, ja lopulta 020202 käski mun soittaa 112 kun pyysin Nokian tai Tampereen poliisin puhelinnumeroa että sais tietää jos joku on löytänyt tai nähnyt Toivon ja ilmoittanut poliiseille harhailevasta koirasta.

Hullua että poliisilla ei kuulemma ole viikonloppuisin mitään muuta numeroa kuin tuon hätänumero 112, eihän tuo nyt mun mielestäni sellanen asia kuitenkaan ole....
Ei ollut tullut ilmoitusta koirasta poliisillekaan.

Kun oltiin pari tuntia etsitty ja Anne oli tulossa kovaa vauhtia mukaan etsintöhin niin Markku joka ajeli autolla ympäriinsä löysi Toivon jolkuttelemasta kaikessa rauhassa Ylöjärvelle päin maantien reunaa ainakin 6-7 kilsan päässä meidän mustikkapaikasta....

Toivo on aina ollut kovahermoinen otus, se ei vähästä hermostu eikä hätäänny ja se hyppäsikin autoon hyvin sen näköisenä että "Jo oli aikain että tulitte mut hakemaan" :)
Se ei ollut yhtään hermostunut, se oli ihan täysin oma itsensä.

Mä luulen että koska sillä on jo huono kuulo eikä näöstäkään ihan tarkkaan tiedä, niin se oli jotenkin hukannut meidät kaikki näköpiiristään ja aatellut että nyt ne perkeleet sitten jätti mut metsään ja päättänyt että kävelee sitten kotiin kun kerran tuolleen jätetään...
Tai sitten se oli yksinkertaisesti kyllästynyt kun Viljo vielä oli ärhennellyt sille ja yrittänyt sitä leikkimään, Toipparia ei leikit kiinnosta se ei yleensä välitä pätkääkään muista koirista vaikka ne kuinka intoilee sen ympärillä.

Ihme oli että se ei ollut retkellään jäänyt autojen alle eikä kukaan ollut noukkinut sitä maantieltä kyytiin.
Toivo on kohtalaisen iso koira, joten ehkä kukaan ei ollut uskaltanut ottaa sitä mukaansa...Toippari on niin kiltti että sen olis kyllä uskaltanut kuka tahansa ottaa, se ei ole uhka kenellekään.



Tää katoaminen päättyi hyvin, mutta mä olen jo aikaa sitten päättänyt että jos näen vapaana kulkevan koiran tiellä niin yritän ottaa sen kyytiin ja jos se ei onnistu niin ilmoitan siitä poliisille tai lähimpään löytöeläintaloon.
Joku on varmasti todella huolissaan lemmikistään ja etsii sitä hädissään...

Maaseudullahan koirat on usein vapaana ja niitä liikkuu tiellä joten tuo on vähän vaikea tietää mikä on karannut, eksynyt tai muuten vaan liikkeellä oleva koira...
Kyllä maaseudullakin pitäis koirat kuitenkin pitää pois maantieltä ihan niiden oman turvallisuuden takia......

Toivollahan on siru joten Anne olis saanut heti tiedon jos koira olis ollut poliisilla tai löytöeläintalossa.
Ne soittavan sieltä välittömästi omistajalle jos koiralla vaan on siru jolla se tunnistetaan.

No joo mä leivon tässä samassa noita mustikkapiirakoita, pyhitän tän päivän leipomiselle ja siinä samassa saan hyvin naputettua konetta kun leivonnaiset on uunissa :)



Oon tehnyt tätä päivitystä jo monta päivää ja jopa kokonainen yksi päivä alussa oli ihme kyllä hyvinkin hiljainen - mutta siinähän se sitten taas virkistyi ihmeesti :)

Pellot ovat alkaneet vihertää, nää jää ensi vuodeksi heinälle.





Olen osa kaikesta, kuten tunti on osa päivästä.
                    -Epiktetos-

JESS...Vähän mukailtuna Robin ft. Mikael Gabriel ja Uniikki kipale BOOM KAH...
Ei - En TODELLAKAAN ole liian vanha kuunteleen Robinia tai räppiä :)

Joten tästä jatkuu...
Ankkalinnan rakennus-urakka on ollut melkoinen.

Mä olen alkanut sanomaan sitä Ankkalinnaksi vaikka mitään linnaa ei todellakaan olla rakentamassa :)

Vanhasta varastosta kun alkaa nikkaroimaan edes hyvin pienen osan hiukan tiiviimmäksi, niin ensin on uskomaton urakka siivota noin 300 neliön romua täynnä oleva varasto niin että siellä pääsee edes liikkumaan.

Hiirenpaskat pöllys ja suoranainen ihme että me ei olla sairaalassa myyräkuumeen kourissa tai ehkä keuhkoruton tai jonkun muun vastaavan uhreina.
Kyllä keuhkot on täynnä kaikkea - hiirenpaskasta lasivillaan ja kaikkeen siltä väliltä.

Ihan hyvää materiaalia Ankkalinnaan löytyi yllättävän paljon. Vain uudet eristeet piti ostaa ja lämpimälle puolelle valo, sekä pieni seinälämmitin joka pitää tilan juuri plussan puolella kovillakin pakkasilla.
Muutama levy lattiaan ja seinään lämpimälle puolelle jonka neliöt on vain noin 6-7 neliön verran.





Kylmä puoli onkin sitten tosi iso ja siinä on maalattia.
Saatiin ikkunat kaverilta molemille puolille,  kylmälle puolen on pakko laittaa uudet levyt seinään koska vanhoista raoista pääsee ketutkin sisään...Uudet levyt tarkoittaa sitä että kaikki vanhat kaapinovet ym. levyn riekaleet isketään kiinni seinään, mitään uutta ei tarvitse ostaa.

Levyjä ja kaikenlaista muuta sälää löytyy omasta takaa varastosta kyllä :)
Kunhan laittaa ne seiniin niin se on sillä sipuli.
Kiviä pitänee kantaa kivistä tehtyyn kivijalkaan vähän enemmän koska siinäkin on niin isoja koloja että vaikka karhu pääsee talviunille varaston alle.....Se ei ole kivaa jos nallukka kuorsaa nurkassa kun menee ruokkimaan ankkoja...
Kiviä löytyy omasta takaa viereisestä kiviaidasta pilvin pimein ja jos ei löydy niin naapurin pellolta kyllä löytyy :)

Ankat saavat myös koko talven kestävän jouluvalaistuksen koska kylmälle puolen laitetaan kirkkaat LED jouluvalot :)
Mietin pitäiskö ostaa muotoillut..hmm..vaikka lumiukon tai poron malliset...äähh kelvatkoon nyt ihan tavalliset pari 120 lampun LEDin nauhaa...

Ei kai ne perkuleen ankat niin kranttuja ole :)

Manu satutti koipensa kun loikkas tuolille ja tuoli luiskahti parketilla alta pois ja Maukka loikkas alas vähän huonossa asennossa...sitten valitettiin ja klonkattiin niin että oli pakko soittaa eläinlääkärille.

Mauri-Anterolle tapahtui ihmeparannus heti eläinlääkärin odotushuoneessa, kaikki kivut unohtuivat kun siellä oli kuulemma juuri ollut kiimainen narttukoira :(

Halvemmaks olis tullut kun olis vaan käynyt herra Maurin kanssa siellä odotushuoneessa niin ei olis tarvinnut maksaa mitään :(
Sen jälkeen Manu kyllä pari päivää oli erittäin murheellisen näköinen ja makaili, mutta sitten koipi alkoi parenemaan ja herralla on taas vauhti päällä :)

Mun on kuitenkin vahdittava sitä kun se ei saa nyt hyppiä tuolille eikä riehua - joten olen loukussa neljän seinän sisällä APUA!!!!!!!

Kävelyllekin on kyllä ehditty välillä, mutta vähään on jäänyt, en ole ikänäni vissiin kävellyt näin vähän mitä nyt :(  Ei vaan ehdi ja sillä sipuli :(

Tuli niin hiki että oli pakko alkaa riisumaan...ei nyt sentään kaikkia kuiteskaan...Annen perkule kuvaa heti mua kun annan sille hetkeksi kameran...  ;(




Syksyistä peltoa...


Markku ja isot koirat lähtivät Ankkalinnatyömaalle :(

Mä kun olen tällänen omituinen otus niin katselin säätiedotuksia ja mietin että pitäis vissiin ottaa porkkanat, palsternakat, mukulasellerit ja muut vihannekset maasta ylös...

Kun tuli tarpeeksi kylmä (siis ihan helvetin kylmä) niin sitten hyökkäsin heti aamusta hurjassa myrskytuulessa hihattomalla kesämekolla tekemään puutarhahommia.

Myönnettäkööt että tuli vähän vilu mutta en sisällekään enää lähtenyt vaatteita lisäämään.
Kiskoin porkkanoita ja palsternakkkoja ylös nenä jäässä ja sitten vielä pesin niitä ulkona vesiletkun alla jääkylmällä vedellä...no se vesi tuntui paljon lämpimämmältä kuin ilma....
Porkkanoiden ja palsternakkojen varret menee ankkojen suihin joten pesin nekin puhtaiksi mullasta, kun ankat puolessa sekunnissa paskoo niiden päälle ja syö ne sitten hyvällä ruokahalulla....

Porkkanoita on jo syöty pitkin  kesää, että ihan kivasti niitä vielä pakkaseenkin jäi :)
Myös yksi ainoa kesäkurpitsa vielä löytyi vaikka luulin että ei sellasia enää ole yhtään.



Aikaa meni tunnin verran ja sitten jääpuikkona vaapuin sisään saaliini kanssa...
Hiki tuli kun palastelin ja keitin ja pussitin saaliini.
Ja sitten alkoi tuntua siltä että iskee karmea flunssa...eihän mulle ikinä tule flunssaa, sehän olis ihan mahotonta jos juuri nyt tulis kun oon Londoniin lähössä :(

Joten ryntäsin takas ulos kesähame päällä ja kiskoin kaikki mukulasellerini ylös maasta ja samalla nypin loput pavut joita oli melkoisesti.
Ja taas lotrasin kylmän vesihanan kanssa ja pesin ällöjä mukulasellereitä henkeni edestä kamalassa myterissä..

Aikaa meni toinen tunti kun taas vaapuin sisään umpijäässä ja täytyy sanoa että sillä se flunssan alku lähti millä tulikin, ei tietoakaan enää flunssaisesta olosta :)


Hmm..Nää mukalasellerit mua aina ihmetyttää kun saan niistä tosi paljon pakkaseen mutta siitä huolimatta juuria ja muita paskoja jää yhtä paljon kun oli alkuperäisiä sellereitäkin ???
Noissa on ihan sairaan kamala homma - mokomatkin juuriveikot :(
Ja siks toisekseen mä inhoa mukulasellerin makua....

Viimeiset tomaatit toin kypsymään kun pakkasta luvattiin...


Mulla oli neljä maissia kasvamassa ja sain vain kaksi onnetonta maissintähkää :(
Toinen minimaissi ja toinen tavallinen.



Tuo on aina ollut mun käänteinen filosofiani lähes joka asiaan, "Sillä se lähtee mistä se tulikin" :)
Ja uskokaa jos huvittaa mutta näin se pelittää...

On ihan sama jos oltais sikana pelätty myyräkuumetta ja suojattu itsemme kunnolla ja siivouksen jälkeen desinfioitu kätemme, niin ihan varmaan olis iskeny joku pöpö.
Mut kun menee samoilla paskasilla käsillä syömään omenoita puusta ja vähän maastakin niin ei iske mikään tauti.

Nyt kun oikeen uhoan niin huomenna on 42 kuumetta ja vähintään se vanhanajan musta surma....
Yleensä ei kannata uhota mistään asioista, huonosti käy kun niin tekee...

Oliskohan syytä ottaa itekin matokuuri samalla kun annan noille koirille....Suolinkainen ei ole kiva alivuokralainen....   :(   ÖYKS...
Hyvänen aika - ei kai suolinkainen näy tullin läpivalaisussa?????

Toin myös kukkiani turvaan kun oli pari pakkasyötä ja hyvin ne kesti terassilla peiteltynä :)






Ankanpojat on nyt jo emokanaa isompia mutta kana-parka huolehtiin edelleen jälikikasvustaan huolellisesti. Välillä kana jää ankkalauman jalkoihin, mutta on hyvin ylpeä isoista jälkeläisistään :)
Nuo kuvat on monen päivän takaa, ankanpojat on paljon isompia nyt :)
Yritin ottaa kuvat kaikista seitsemästä ankkasesta mutta huonosti kävi, ne liikkuvat niin että ei niistä mitään kuvaa saa, joten noissa yksilökuvissa on vain muutama ankka jotka osaisivat olla vähän rauhallisemmin kädessä, Intialaisilla juoksuankanpoikasille on aina meno päällä :)

Kanaemo on hyvin huolestunut kun poikasia siirretään lastentarhaan ulko-aitaukseen <3


JUUH...IHAN NÖYRÄSTI TÄSSÄ ODOTTELEN...

VOIH - TAAS ROIKOTETAAN.......

PÄÄSTÄ MUT JO POIS SENKIN ISO IHMISROHJAKE !!!! KVAAK!!!!

MÄ TARRAAN SORMEEN KIINNI :(

JAAHAS...MUA KUVATAAN....

PLÄÄH...   !!!


Tää on söpönen, väriensä ansioista jää varmaankin Annelle  <3


Eilen kävin pika-pikaa hakemassa yhden ison Ikea-kassillinen suppilovahveroita mun salaisesta vahveropaikastani noin 40 kilsan päästä :)
Salaisena oli pysynyt ei ollut kukaan käynyt <3

JEEEEE...Hitosti suppiksia <3

Viljo näyttää sitä että se on kyllästynyt :) Viljo on kyllä erittäin harvoin kyllästynyt, uskon että kuva valehtelee  :)

Valppaiden koirien kanssa on turvallista olla metsässä vaikka lähin talo on viiden kilsan päässä..hmm...ehkä Minttu kuuli karhun kulkevan jossain kun on korvat noin luimussa...


Varikset tai naakkojakohan nuo ovat tekevät parviansa ja noita oli ihan sairaan paljon..Tai ehkä ne kyttäs mua :O

Aurinko katosi pilven taa ja metsässä tuli ihan hämärä..ehkä on syytä lähteä kotiinpäin...siis jos saan auton pois surkean metsätien varren pusikosta johon sen parkkeerasin..


Pihassa näkyy että syksy on tullut....

Mutta mä lähden huomenna Lontoon maisemiin hetkeksi aikaa sen mahdollisen suolinkaiseni kanssa.
Toivotaan nyt että se veijari ei näy tullin läpivalaisussa !!!!!!
Luulevat pian että salakuljetan jotain mömmöjä mahassani....

Markku jää koirien kanssa kotiin.
Toivottavasti lauma on vielä hengissä kun joskus palajan suomeen....

Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoita tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe.
              -Maxwell Maltz-    (ei sentään Maxwell Smart)

Eli iki ihana Indica ja Ikuinen virta <3  
YES..Osaankohan enää suomea kun olin muutaman päivän ulkomailla Lontoossa :)



Kyl mä sanon että mun matkusteluni on aina sellasta ihme hortoilua paikasta toiseen ja sinne sun tänne <3

Ryan Air lähti upealta Pirkkalan lentokentältä mikä on nyt peräti remontissa (noin 20 vuoden odottamisen jälkeen)  ja saimme tällä kertaa vanhan ladon sijasta odottaa konetta upeissa konteissa - sellaisissa joissa myös laivat tuovat ja vievät tavaraa maasta maahan..joopa joo...

Ehkä joku Puolalainen laivafirma oli vuokrannut vanhat sikakontit halvalla kentälle käyttöön...
Samahan tuo onko lastina sikoja vai ihmisiä, eihän me kovin paljon toisitamme erota :)

Perillä Standstedin kentällä odotti lähes samanlainen kaaos...No tietenkin kenttä oli remontissa jossa se on ollut niin kauan kuin muistan, mutta nyt oli laitettu vähän isompi remppa käyntiin.
Joten kone jäi jonnekin hornan tuuttiin ja me päästtiin kentän sisäisellä junalla suoraan matkalaukkuaulaan.
No joo..oon mä ennenkin mennyt samalla junalla joten ei tuo nyt niin outoa ollut ja eipähän tarvinnut kävellä kymmentä kilsaa matkalaukkujansa raahaten.

Perillä odotti siskoni ja hänen miehensä naama punaisena kun kentän remontin takia autoa ei saanut lähimaillekaan kenttää, vaan se oli noin viiden kilometrin päässä kentän taaimmaisella parkkialueella :) No on sinne sentään lmainen bussikuljetus että eihän tuo mikään katastrofi ollut....hmm...paisti että siinä kiireessä he eivät olleet muistaneet katsoa minkä kirjaimen alla olevalla parkkipaikalla auto oli...samanlaisia hopeanvärisä autoja oli noin kolmetuhatta parkkeerattuna viidentuhannen muun väristen autojen joukkoon...ÄÄÄKKSS..
Löysimme auton yllättävän nopeasti Lontoon mittapuulla laskettuna....

Tuo Standsted on melko pieni kenttä Lontoon mittapuun mukaan katsottuna, mutta kasvanut ihan hurjasti siitä mitä sinne eka kerran lensin.
Onhan tuo nyt paljon Vantaata suurempi kuitenkin.

Lopulta päästiin autoon ja hurautettiin keskustaan jossa tällä kertaa vietettiin aikaa siskoni tyttären uuden burmalaisen kissan vahtina :)
Vanha kissa eli yli 18 vuotta ja suru oli suuri kun se viime kesänä jouduttiin lopettamaan :(
Nyt tilalla on vilkas ja elämäniloinen Steve-kissa <3
Tässä kuvassa vähän pöllämytyneen näköinen kun sai ulkomaan eläviä hoitajikseen :)



Sisareni tyttären talo on Lontoon keskustassa, muutaman sadan metrin päässä on Oxfort Street ja ihan vieressä Hyde Park.
Joten paikka on ihan huippuhieno :)
Alla olevat kuvat otin siskoni tyttären kattoterassilta :)
Hän asuu hauskasti viidessä kerroksessa omasssa talossaan <3





Tuli sitten muutaman päivän aikana käveltyä miljoona kilsaa..niin no jos en nyt sentään ihan liiottelis niin laskin että kävelin noin 25 kilsaa per. päivä...

Olin tällä kertaa matkalla meijän poitsun kanssa, joka huiteli tietenkin omia menojaan eikä sitä paljon näkynyt koko aikana :)

Kerran me törmättiin keskustassa kun Timo oli tulossa Macista pihalle, sillä oli cola-muki kädessä ja se  lykkäs mukin mulle ja sano että pidä tuota sillä välin kun hän käy vessassa...

Kröhm..no meikäläinen seisoi muki kädessä nojaten Macin seinään ja sellanen hieno nainen pysähtyi mun eteeni ja alkoin kaivamaan rahapussiaan...Jumankekka se luuli mua kerjäläiseksi  :) :)

No sitten se katsoi mua tarkemmin ja pyys anteeksi ja lähti kiireesti jatkamaan matkaansa...mä melkein huusin perään että "Entäs se raha!"
Hitsi soikoot kyllä mulle olis muutama punta kelvannut !!!
Ihan eppistä että se ei niitä mulle sitten antanutkaan...  :(

No joo..mietin ihan tosissani että juon poitsun colat pois ja alan kerjäämään jos noin hyvin sais rahaa jo muutaman minuutin seisoskelulla...




Lontoo on muuttunut ihan hetkessä aika paljon...On tullut paljon uusia rakennuksia jotka ovat nyt muodin mukaan lähes kokonaan lasia...Myös tavaratalot ovat muuttuneet.

Jos menee nykyään esim. Harrodsille niin on turha mennä edes sisään ellei satu oleen muutamaa ylimääräsitä miljoonaa tilillä, jumankauta kun tylsän näköinen merkkikäsilaukkukin maksaa enemmän kun meidän talo!!!!!

Enkä tykkää siitä että aseistetut vartijat kyttää kaiken aikaa missä asiakkaat kuljeskelee eikä mitään tavaroita uskalla ees katsoa.
No myönnetään että mä hipelöin kyllä Iisalle sopivia vaatteita lasten osastolla, olis ollut ihana pieni T-paita ja hintakin oli vain jonkin matkaa alle 200 euroa.......
Se tais olla siitä kaikkein halvemmasta päästä mitä löysin...en ikimaailmassa olis kehdannut edes ostaa Harrodsilta niin halpaa T-paitaa.... Nehän olis luullu mua köyhälistöksi      :)


Kun Al Fayed myi Harrodsin muutama vuos sitten niin kaikki tavallisten ihmisten ulottuvissa oleva tavara häipyi hyllyiltä.
Nyt on vain ja ainoastaan mijonääreille tarkoitettua tavaraa.

Olen aikaisemmin ostanut paljonkin tavaraa Harrodislta...mutta en osta enää .....ei ole varaa YHYYYH...



Mutta kyllä kauppa kävi, seurasin miten arabit, venäläiset ja kiinalaiset lähtivät kaupasta kuten meikäläinen S-marketista - pussit pullollaan...Ei todellakaan oo rahapulaa heidän pikku mualimassaan :)

No mulle kelpas halvemmat liikkeet, enkä mä niin kaupungissa välitä ravatakaan, tykkään enemmän puistoista ja sen takia vietinkin paljon aikaa Hyde parkissa ja kävelin siellä olevan pitkän mutta kapean järven ympäri.
Oon ennenkin käynyt Hyde parkissa vaikka kuinka monta kertaa mut en ole ikinä kävellyt järveä ympäri. Se on melkoisen pitkä matka - vaikka järvi on kapea niin se on melko pitkä ja kun ensin ravasin muutaman tunnin kaupungilla ja sitten järvi ympäri niin sain perkeleenmoiset rakot varpaisiini :(

Näillä reissuillani oli yksin matkassa, mä tykkään tutkia paikkoja yksin ja jos eksyn niin aina oon takas osannut :)


Tämän patsaan pyöreää jalustaa kiertävä metallinauha on täynnä ihmisten nimiä...With Love <3


Mä tykkään Lontoon omitusesta rauhallisuudesta, kadulla mennään tukka putkella mutta puistossa on kuin toinen maailma. Ihmiset vaan istuvat tai lenkkeilevät tai nukkuvat nurmikolla. Jos meet nukkuun Hämeenpuistoon niin poliisi on alta aikayksikön herättelemässä tai pultsari tulee möliseen viereen tai joku helvetin ********  varastaa kaiken minkä irti saa...




Mielenkiinnolla odottelin pääseekö joutsen pois solmustaan :)  Pääsihän se - melkoinen akrobaatti :)


Tää jättikoipi on mun ehdoton suosikkini <3 Nuo räpylät tai koivet miksikä noita voi sanoakaan on ihan mahtavat linnun pieneen kokoon verrattuna. Naurettavan näköinen veikko :)

Sadat oravat tekivät ahkerasti työtä ja piilottelivat sapuskaa jonnekin...mistä ne tuskin sitä enää löytää :)




Ihmiset tekivät saippuakuplia ja tuuli vei niitä mennessään. Suurin osa kuplien tekijöistä oli aikuisia ihmisiä ilman lapsia :)

Tällä kauniilla pikku prinsessalla oli hauskaa joutsenien kanssa :)


ETTEI TOTUUS UNOHTUISI. EN HALUA YLEENSÄ KUVATA SOSIAALIPORNOA MUTTA ERO RIKKAIDEN JA KÖYHIEN VÄLILLÄ ON AIVAN VALTAVA.....Rikkaat ulkomaalaiset rakentavat uskomattoman isoja taloja joissa saattavat viettää joskus päivän tai pari Lontoossa ollessaan jos koskaan viitsivät taloa edes valmiiksi asti rakentaa..hmmm..rahanpesua????  ja tämä on sitten se toinen ääripää.

Tosin tiedän että ihan kaikki näistä kodittomista ei oikeasti ole kodittomia, näissä on myös miljonäärejä jotka ovat kyllästyneet oravanpyörään.
Vois olla hyvä joskus itsekin kokeilla....

Lontoo on täynnä miljardöörejä jotka ovat suurimmaksi osaksi arabeja, venäläisiä ja kiinalaisia....
Nykyään venäläiset taitavat olla se rikkain luokka....


Koko ajan aurinko paistoi ja lämmintä oli sellaset +22 - +24 astetta <3
Yhtenä aamuna satoi mutta se oli vaan pieni sadekuuron poikanen joka meni samantien ohitse.

Käytiin me syömässä kaikki yhdessä muutaman kerran, mutta mun siskoni ei nyt pystynyt kävelemään kuin lyhyitä matkoja kerrallaan, joten jätin hänet huilailemaan päivisin ja lähdin omille retkilleni.

Siskoni kun on sellainen hössöttäjä että väsyttää itsensä väkisin jos olen paikalla :)
Nyt oli paras että hän sai levätä aina muutaman tunnin päivällä, illat meni sitten istuessa ja juorutessa <3


Benettonin rappuset. Joka rappu on eri värinen ja toiseen kerrokseen meni useita portaikkoja eri värisävyillä, mä menin tietenkin tyttöjen punaisia portaita :)

Aikas iso heppa....


No joo..Timo huoli mut mukaansa Luonnontieteelliseen museoon..ehkä sen takia että siitäkin sais edes muutaman kuvan Lontoossa, selfieitä tais tulla melkoinen määrä...

Mä olen ihan varma että oon ollut jossain edellisessä elämässäni jääkauden alussa sukupuuttoon kuollut DODO <3 Meissä on niiiiiin paljon samaa...nokasta pyrstöön...

Kyllä mä yritän pitää maailmani niin että se ei suistu pois radaltaan..ainakin siis yritän....


Maapallo sellaisena kuin se oli aikojen alussa ja sisältä on edelleen....Me asutaan hornankattilan päällä ja maankuori on tooooodella ohut....


Itse matka meni oikein hyvin, en tällä kertaa rikkonut kuin suihkuseinän ja jäin vessaan nalkkiin kun lukko jäi käteen..niin ja se kerjäämisjuttu..ihan erikoista että en saanut enempää tuhoa aikaan :)

Koska olen absolutisti niin edes viinan syyksi ei mun kohelluksiani voi ikinä laittaa...  :(

Lontoo on paikka jonne muuttaisin heti ellei hintataso olisi niin järjettömän mahdoton :(
Alle miljoonan ei saa minkäänlaista asuttavaa luukkua.

Sellainen talo jossa vosin ajatella asuvani olis siinä 3-4 miljoonaa...ja se ei siis olis mikään luksustalo vaan kiva pieni talo jossa olis oma pieni piha hyvällä paikalla, ei missään slummissa <3

Katseltiin noita hintoja koska sisareni mies ja tytär ovat molemmat kiinteistöalalla.
He myös tietävät mistä kannattaa ostaa ja mistä ei.
Ja hinnat olis Lontoon alueella todellakin tuota luokkaa..pääseehän toki 10 neliön murjuun vuokralle jonnekin missä on paljon maahanmuutajia muutamalla sadalla punnalla kuussa - mutta mitäs elämistä se sellanen on :(

Kyl mä kuiteskin tahdon sen oman talon....on se sitten missä päin maailmaa hyvänsä <3
Lontoo olis mun paikka, ehkä se että oon asunut siellä tekee sen jotenkin niin mukavan kutsuvaksi, on tosi vaikea ajatella että ei koskaan tule asumaan siellä missä haluaa ja missä oikeesti tuntee olonsa kotoisaksi...Markku ei välttämättä ole samaa mieltä koska ei ole ikinä siellä asunut.

 Viimeisenä päivänä menimme sisareni taloon....en kerro paikan nimiä....mutta tästä ajaa Lontoon keskustaan noin 15 minuuttia.

Täällä on myös mun lempparipuistoni <3






Asiahan on lopilta niin että asutaan me missä tahansa niin tämä eskimoiden lausuma viisaus kertoo kaiken:

           Olkoon iglusi lämmin, lampussasi öljyä ja sydämessäsi rauha.
                            - Eskimoiden sananlasku-

Meillä oli taas yksi pieni katastrofin alku kun Siru sairastui ihan yllättäen.
Se lakkasi kokonaan syömästä ja juomasta ja oli todella huonon näköinen ja hengitti omituisesti ja totta maar mä luulin että nyt on Sirun viimeiset hetket koittaneet...ikää on sentään jo 14,5 vuotta ja se on koiralle korkea ikä...



Sain sen syömään yhden kinkunsiivun puoliväkisin kädestä syöttämällä ja sitten seuraavana päivänä se ei enää tahtonut pysyä jaloillaan ja niinpä kiireesti soitto eläinlääkärille.

Siru on AINA ollut ihan vietävän ahne, muistaakseni se ei ole koskaan ennen lakannut syömästä vaikka mikä olisi, jopa kovassa mahataudissa se on kerjännyt ruokaa kun olis nälkään kuolemaisillaan...

Nyt Hipi näytti niin huonolta että olin varma että se joudutaan lopettamaan ja soitin Annelle että haluaako se tulla mukaan, Siruhan on alunperin Annen koira ja edelleenkin Annen suosikki.
Hullu-Hipistä vaan ei voi olla tykkäämättä ihan hullun lailla...on se niin erikoinen tapaus....

Sain lääkäriajan ja vähän ennen kun oltiin lähdössä sinne niin Siru hoippui pystyyn ja tuli kerjäämään voileipää mun kädestäni..hmmm...
Lopulta se söi koko leivän ja vielä oman ruokansa päälle joten mietin että taas kerran Hullu-Hipi näyttää omituisen puolensa..

Vietiin se kuitenkin eläinlääkärille jossa sitten istuttiinkin kaikkiaan pari tuntia.
Sirusta otettiin verikokeita ja huomattiin että se hiukan aristelee vatsaansa.

Mahataudiksi olisin itse Sirun oireet luokitellut...mutta kun se ei oksennnellut eikä ollut kovalla eikä ripulilla eikä sillä ollut mitään silleen näkyvää, niin totta kai sitä aattelee aina pahinta.

Täytyy sanoa että eläinlääkäri katsoi Sirun todella tarkkaan ja hyvin. Odotettiin tuloksia ja kun saatiin ne niin olihan ne hiukan huolestuttavia.

Sirulla oli kaikki arvot ihan kohdallaan paitsi valkosolut jotka viittasivat siihen suuntaan että Sirulla voisi olla kasvain vatsassa tai jossain....

Mutta nyt Sirun omituinen tila kuitenkin diagnosoitiin sappikivikohtaukseksi, niin voi olla että se olisi voinut aiheuttaa nämä valkosolujen omituiset lukemat....tai sitten ei...

Ensi viikolla pitää mennä otattamaan uudet verikokeet ja jos niissä valkosoluarvot heittää vielä noin paljon niin sitten katsotaan missä kasvain ehkä mahdollisesti voisi olla.
Ja millainen se on ja voiko tehdä mitään.
Leikkausta tuskin noin vanhalle koiralle enää tehdään, eikä se varmaan mitään auttaisikaan.

Siru kuitenkin piristyi aivan normaaliksi jo samana iltana kun sain kipulääkettä, seuraavana päivänä se oli iloinen ja pirteä enkä antanut sille enää lääkettä, eikä se sitä tarvinnutkaan.

Joten Hullu-Hipin "viimeinen matka" onneksi ei ollutkaan viimeinen:))

Nyt se on ollut tavallistakin kamalampi, se leikkii ja riehuu ihan hulluna (kuten Hullu-Hipin kuuluukin)

Eilen mentiin Timon ja koirien kanssa pikku lutakolle tuonne vähän matkan päähän. Tällä kertaa hypättiin autoon koska en vielä uskalla tehdä Sirun kanssa kovin pitkiä lenkkejä...

Nämä otukset villiintyivät taas ihan hirviöiksi ja Siru + Manu oli kyllä ne kaksi pahinta...

Minttu on vilkas ja riehuu, mutta ei sentään ole ihan "hullu" kuten nämä kaksi muuta:)))

Kuvat on vähän mitä on....kun koirat liikkuvat nopeasti ja aurinko paistaa just väärästä kulmasta niin tulos on tässä:((





Minttu ilakoi vedessä noutamalla keppejä ja Siru raukalle heitetyt kepit jäi noutamatta vaikka Siru kuinka etsi niin se ei enää näe keppejä - joten siirryin heittelemään sille isoa kaarmanpalasta.


(Siru) HEI mä löysin ihan itse kepin !!!!!!


(Minttu) No jopa oli suoritus...Taidan ottaa tuon Sirun kepin kun se kerran pudotti sen..


(Minttu) ÄÄÄRRRHHÖÖÖYYHH..... (Manu) Älä siinä elämöi....


Sen Sirukin näki ja mokomasta kaarnasta tuli oikein kunnon taistelu Sirun ja Manun välillä:)))

Minttu nouti ja ennenkuin se pääsi rantaan niin joko Manu tain Siru hyökkäsi sen kimppuun vedessä ja vein kapulat + kaarnat sen suusta...Joopa joo...tulee ihan mieleen se aika kun Siru innolla nouti keppejä ja Minttu jolla oli yli vuoden vanhaksi asti hirvittävä "vesikauhu" varasti ne joka kerta heti rannalla Sirulta:))
Minttuhan opetettiin väkisin uimaan ja sen jälkeen sitä ei ole tahtonut vedestä pois saadakaan:))


(Minttu) Oi kun on kiva kuljettaa kaarnaa...(Manu) MÄ haluan ton kaarnan!!!!


(Minttu) HÄH...Mitä sä ny?


(Manu) Tää on nyt mun kaarnani, ettäs tiedät...   (Minttu) No ota sitten - mamma heittää kuitenkin uusia keppejä...itse asiassa tuolla onkin jo joku tulossa...Ai se olikin Siru...


(Siru) MÄ otan tän kepin, hae sinä ruttuturpa itelles uusi keppi !!!!


(Minttu) MIELENKIINTOISTA -Koiratappelu ...hmmm..sanoisin että Siru voittaa....:)))


(Minttu) ARVASIN OIKEIN...Siru vie Manua ihan kun tyhjää vaan !!
(Manu) Ja mähän en irrota!!!!!



Minttu ei onneksi paljon välitä jos joku vie sen kepin, se on aina yhtä onnellinen vaikka vaivalla keskeltä lutakkoa noudettu keppi meneekin parempiin suihin jo paljon ennen rantaa.

Kerran Minttu karjasi että "ÄRRRÖÖÖYHHH" mutta ei Siru eikä Manukaan piitanneet mitään sen vastalauseesta.
Joten Minttu tyytyi kohtaloonsa ja nouti innolla keppejä ja kaarnanpalasia Sirun ja Manun varastettaviksi.

Myös Manu ui tosi pitkiä matkoja ja sillehän uiminen olisi nyt terapiaa joten sen pitäisikin uida niin paljon kuin mahdollista.


Mä uin ja uin ja uin...tää on niin mageeta:))))  Vähän meinaan välillä sotkeentua noihin hitsin lumpeenroikaleisiin....




Juha oli täällä viikonlopun kun Päiville tuli joku sen vanha kaveri itä-suomesta viikonlopuksi ja Juha lähtee aina silloin "karkuun" :))

Päätettiin lähteä käymään asuntomessuilla Juhan ja Timon kanssa ja se oli kyllä melkoisen valaiseva kokemus.
Kummallisinta oli että en tykännyt yhdestäkään  muusta talosta kuin siitä Jenni Aholan "Villa Ilosta"

Tosin en ikimaailmassa rakentais sellaista taloa tontille jossa naapuri on noin kolmen metrin päässä....
Mua häritsi ihan hirvittävästi se, että kun ajattelee Vuoreksen asuntoaluetta niin sehän on keskellä korpea....Siis tilaa olis ollut rakentaa paaaaljon väljemmin ja siten myös paaaaljon viihtyisämmin.

Nyt talot on ihmeellisesti tiukasti sumpussa keskellä ei mitään.

On hienoja pihoja joissa on kylpytynnyrit ym. hienoudet...ja naapurin ikkuna muutaman metrin päässä, Siis se on ihan kammottava ajatus että joku tuijottais joka askelta minkä pihassaan ottaa...ÄÄÄKKSSS!!!

Vaikka kasvit kasvavatkin niin näkösuojaksi niistä ei ole, koska talot ovat noin 500 neliön tontilla ja isoja kaksikerroksisia tai korkeampiakin.
AINA näkyy vaikka kasvattaisi millaisen pusikon ympärilleen.

Mieleen jäi lähinnä harmaa jota oli käytetty vähän joka asunnossa ja se harmaa oli monessa tapauksessa todella harmaata ja pimensi huoneen ikävästi.
Talot olivat myös ihmeen sokkeloisia, odotin jotain väljää Loft-tyyppistä rakentamista, mutta tämä oli oikea sokkelokylä..vain se Villa Ilo oli mukavan tilava eikä niin sokkeloinen.

Myös kammottavan kapeat rappuset olivat ihan yllättävä kokemus, mietin että kenelle talot oikein on tarkoitettu.
Pienille lapsille tuollaiset jyrkät ja kapeat rappuset ovat tosi vaarallisia, huonojalkaisen on turha yrittääkään asua sellaisissa kopperoissa.
Eli periaatteessa talot sopivat parhaiten nuorille lapsettomille pariskunnille joilla on liikaa rahaa....

Jos ajattelee esim. liikuntavammaisia niin heille asuntomessujen sisäänpääsy maksoi pari euroa vähemmän kun tervejalkaisille...mutta en usko että rullatuolilla pääsi kunnolla kun muutamaan isompaan taloon alakertaa katsomaan.

Mielestäni heidän olisi pitänyt päästä sisään ilmaiseksi koska eihän sellaisissa sokkeloissa ja rappusissa pyörätuolilla mihinkään päässyt.
Tavallaan nämä ihmiset maksoivat siitä että pääsivät kadulle katselemaan taloja..

Mullakin oli jalat ihan muusina kun kiivettiin ylös ja alas rappusia monta tuntia.
Sitten kiinnitin huomioni siihen että keittiöissä en nähnyt ollenkaan kaakeleita, vain lasilevyä.

Se on todella kaunista ja jos nyt remppaisin itse niin uskon että laittaisin myös lasin, mutta olisin silti halunnut nähdä erilaisikin ratkaisuja.
Myös kylppärin kaakelin olivat lähes joka asunnossa ihan samat isot valkoiset laatat.
Siinäkään ei ollut paljon mitään josta olis voinut hakea ideaa omaan remppaan.

Muuten oli ihan mielenkiintoista ja tuli kyllä ihan hyvällä mielellä kotiin ja meni ulos vehreään ja suojaisaan pihaan jonne ei naapuri näe vaikka kuinka tiirailis, ja meillä sentään on naapurit lähellä.
Tonttia voi myös mittailla ihan mukavasti, tässä sentään on reippaasti tilaa.

Joten olen erittäin tyytyväinen omaan vanhaan taloomme, eihän tää niin hieno ole mutta mielummin suojainen kodikas talo kuin suoraan näyteikkunassa:)

Kuten yleensäkin ...niin unohdin kameran kun lähdettiin sinne asuntomessuille...Hemmetti soikoot. Muistin sen vasta kun oltiin jo melkein perillä:((((


Autonpesukuplia....



Niin ja mä sain valmiiksi Annen palapelin ja liimasin sen ja laitoin kehyksiin...Lasku menee Annelle perässä:))))
Tuon hemmetin palapelin takia sentään purettiin iso osa terassin lattiaa....

Tänään tai huomenna saan myös mun työprojektini valmiiksi, olen tehnyt puolitoista kuukautta töitä ihan hullun lailla iltaisin.....jostain syystä töitä on kivempi tehdä illalla kun päivällä, vaikka illat onkin venyneet aika pitkälle yöhön asti.
Nyt työ alkaa olla valmis...jeee!!! (En siis nyt tarkoita tuota palapelin rakentamista:)))  )

Jospa nyt sitten sais muutaman egen tyhjän rahapussinsa pohjalle....

Kummallista kun aurinko paistaa ja ulkona tarkenee jopa ilman villapuseroa.

Kesä on nyt sitten virallisesti ohitse.
Huomenna on syyskuu joten täää kesä oli tässä....Tai siis kesää odotellessahan se kesä meni.
Sadetta, sadetta ja vielä kerran sadetta.....Ikkunasta näkyi vaan täys vesisaavi ja nuupahtaneet kosmoskukat....




Ihan ekana viimekertaisen blogikirjoitukseni kuva-arvoituksen ratkaisu...kuva on otettu meidän terassilla savustuspöntön kyljen heijastumasta....  :))



Tässä uusi kuva-arvoitus, mikähän tää vois olla?


On tullut tehtyä kaikenlaista niin että meni muutama päivä että en käynyt edes sähköpostejani lukemassa...Hotmailissa odotti mukava yllätys kun hoonolla soomenkielellä eräs ihan suomalainen ja vakuutusyhtiö kyseli mun tilinumeroitani kun haluasi kuulemma maksaa mulle jotain...JEEE...paljonkohan olisin saanut jos olisin klikannut liitteen auki ja antanut kyselijälle tilinumeroni....

Näitä samoja viestejä oli kymmenisen kipaletta samassa sähköpostissa...olis pitänyt varmaankin soittaa sinne vakuutusyhtiöön mutta kaipa joku on jo soittanut ja ilmoittanut että heidän nimissään huijataan tilinumeroita, tuskin mä ainoa olin joka tuollasen "hoono soomi" kyselyn sain.

Tuo mun hotmail ei ole mun virallinen sähköpostini, mutta oon huomannut että sinne tulee ihan sikana kummallisia kerjuukirjeitä ym. paskaa jotka kone laittaa suoraan epäilyttäviin posteihin.

Mun viralliseen sähköpostiini gmailiin noita juttuja ei tule ikinä...joten oon aatellut että pitäisköhän koko hotmail laittaa pimeäksi.
Käytin tuota hotmailia yhdistyksen asioihin, mutta nyt kun oon luojan kiitos hypännyt pois koko hemmetin yhdistystoiminnasta niin turhaanpa tuo on tuolla roskapostia keräämässä.

Yhdistyksestämme jäin pois jatkuvan panettelun ja riitojen takia.
Kun tekee yli 10 vuotta työtä ja yrittää parhaansa jäsentemme hyväksi ja paskaa tulee niskaan tietyltä taholta kaiken aikaa, niin jossain vaiheessa tulee mitta täyteen.

Ihmettelin jo kerran ja ihmettelen edelleen miten pari tiettyä ihmistä saa aikaan sen että alunperin jäsenistön etuja ajava hyvä yhdistys menee tilaan, jossa kaikkein tärkein asia on parin kolmen ihmisen toisilleen juhlallisesti luovutettavat himskatin pöytäviirit ja hopeiset ansiomerkit, jäsenistöstä viis.

Sain tietty myös kuulla siitä että lopetin hommat "kuin seinään" .. Myönnetään 10 vuoden haukkumisten ja narinoitten jälkeen päätin lopettaa siihen paikkaan, en tokikaan "kuin seinään" kuten arvoisa tiedotusssihteerimme on ilmoittanut.
Hoidin kyllä työni seuraavan kuukauden loppuun asti ja tein erittäin selvät ohjeet seuraavalle jäsensihteerille miten jäsenrekisteriä hoidetaan.
Autoin myös häntä puhelimitse kaikissa rekisteriin liittyvissä kysymyksissä.

En halunnut jättää seuraavalle vain pelkkää jäsenrekisteriä ilman että hän tietää mitä kaikkea muuta jäsensihteerin työhön kuuluu.

Onhan mulla itsellänikin peiliin katsomista paljonkin - sen myönnän, mutta ainakin olen tehnyt työni jäsentemme parasta ajatellen, en miellyttääkseni ketään yläpuolellani olevaa tai ansiomerkkejä kalastellen..
Sanottavani olen sanonut suoraan, en kenekään selän takana.

Samaisessa yhdistyksessä vuotaa keskustelupalstan nimimerkkien henkilötietoja kenelle kulloinkin, vaikka näistä asioista pitäis olla ehdoton vaitiolovelvollisuus......
Olen valitettavasti kuullut jo kolmelta taholta saman asian.

Yhdistyksen nimeä en sano, en sentään halua sille vaikeuksia koska muutenkin yhdistys on kriisissä kun lähes kaikki entiset aktiivitoimijat ovat joko lopettaneet tai lopettavat työnsä juuri näiden ainaisten pottuiluiden takia.

Yhdistystyössä arvokkaita vapaaehtois-työn tekijöitä pitäisi kannustaa eikä lintata maan rakoon.

Toivotan joka tapauksessa paljon onnea yhdistykselle jonka tulevaisuus valitettavasti näyttää tällä hetkellä synkältä, tekohengityksellä yhdistystä on pidetty pystyssä jo useampia vuosia ja ellei meno muutu niin loppu on hyvin lähellä.
Toivottavasti joku nousee sieltä rivijäsenten joukosta vetämään yhdistystä ja tekee muutakin kun haalii itselleen kunniamerkkejä:)
Toivon, uskon ja tiedän että yhdistyksessä on paljon fiksuja ja osaavia ihmisiä rivijäsenten joukossa.
Heitä todella nyt tarvitaan pelastamaan noin 800 jäsenelle tärkeä yhdistys.

"On parempi jäädä ilman kunnianosoituksia,  kuin saada niitä ansiotta"
                                       -MARK TWAIN-

Olen ollut mukana yhdistys ja seuratoiminnassa lähes koko ikäni ja tiedän kyllä oikein hyvin "normaalit" riidat ja rutinat joita jokaisessa yhdistyksissä ja seurassa on.
Meillä jäsenistö on todella mukavaa ja heidän kanssaan on ollut ilo tehdä työtä, ongelmat tulevat ja ovat kymmenen vuotta tulleet vain ja ainoastaan yhdeltä suunnalta.

Huvittavinta on että siellä suunnalla he puukottavat myös toisiaan selkään heti tilausuuden tullen.

En tiedä tietävätkö he mitä toinen tekee ... edessäpäin he ovat mitä parhaimpia ystäviä keskenään ja takanapäin soitellaan ja haukutaan nämä ns."ystävät" puolin ja toisin...

Tuollasia ystäviä kun on, niin ei todellakaan tarvitse vihamiehiä:)))))

"Ystävä on se, joka tietää sinusta kaiken, ja siitä huolimatta pitää sinusta"
                              -ELBERT HUBBARD-

Hmm...Onneksi mulla on hyvä ystäväpiiri jossa on aivan ihania ihmisiä juuri tuosta yhdistyksestä enkä ole kuullut kenenkään heistä koskaan puhuvan pahaa toisistaan selän takana.
En ymmärrä sellaista "ystävyyttä" jossa pitää itseään pönkittääkseen puhua ystävistään pahaa takanapäin.

Ite oon todella tyytyväinen ratkaisuuni, nyt on ollut aikaa tehdä kaikkea sitä mitä....siis oon ehtinyt tekemään, kiire tuppaa olla joka tapauksessa:))))


Oon taistellut tuon Canonin pokkarini kanssa kun yritän ottaa sillä kuvia, mutta kuvanlaatu on välillä ihan sikahuono ja väliin koko tarkennus katoaa kokonaan ja kuvassa on vaan pelkkää sekasotkua.
Onhan kamera jo vanha ja kostunut moneen kertaan tuolla metsäreissuilla, se on myös saanut kolhuja kun ei aina tahdo pysyä käsissä...
Oon yrittänyt lukea ohjekirjaa mutta ei siellä ole tuollasta vikaa olenkaan.
Kameran tarkennus katoaa ihan kokonaan tai se tarkentaa jonnekin kauas äärettömään itse kohteen ohitse vaikka tarkennus on laitettuna lähimpään kohteeseen....Monet manaukset oon sen kanssa manaillut...tarvis vissiin ostaa uusi pokkari, eihän nuo nyt ihan hirveitä maksa  parilla sataa saa jo ihan hyvän "arkikameran".

Se on niin kätevä kun on pieni, tuo mun iso Canonini on niin julmetun suuri ja raskas varsinkin jos siinä on pidempi objektiivi kiinni, pidänkin aika usein vaan lyhyttä pikku putkea siinä, on paljon helpompi kantaa mukana....ja sillon tietty aina näen jotain jossa tarvitsisin sitä piiiitkää putkea:(

           

No joo....ollaan tehty metsätöitä, Markku katkoi ja mä raahasin pitkiä runkoja monta sataa metriä metsästä tielle peräkärryn viereen.
Viime kesänä metsätyöt oli vielä helppoja kun puut olivat paljon lähempänä tietä, nyt raivataan ihan hemmetin kaukana tiestä ja rungot painaa tänä vuonna paljon enemmän kun on ollut niin sateista.
Vaikka ne ei ole mitään tukkipuita niin pirhanan pitkä runko ON painava ja hankala raahata tiheän risukon läpi peräkärryn viereen.

Jumankekka mutta osa noista rungoista paino paljon....vaikka ne näyttää ohuilta.



Käytiin myös katsomassa joko suppilovahverot on pinnassa ja meidän paras suppilovahveropaikka joka on keskellä ei mitään - on raivattu isoilla metsäkoneilla matalaksi:(
Siitä huolimatta saatiin ämpärillinen vaikka koirat talloivat osan ja sienet on vielä aika pieniä.
Niitä on kuitenkin tulossa ihan sairaan paljon, eikä ne näytä välittävän vaikka traktorit onkin myllänneet kesällä metsän lähes sileäksi.
Onneksi puita on jätetty jonkin verran ja ainakin vielä sienisato näyttää lupaavalta.

Hmm...millähän opettais Sirun ja Mintun että ne ei juoksis sienten päällä...ei varmaan mitenkään.

Sitten meillä on koko kesän hyppinyt katolla pieni oravanpoikanen...tai niitähän oli kaksi mutta toinen löytyi kuristuneena jo ennen juhannusta meidän räystäslautojen väliin...mikä oli ihan uskomaton juttu että miten ihmeessä se sinne oli päänsä saanut työnnettyä...
Nää poikaset on varmaankin jääneet orvoiksi hyvin pieninä koska molemmat käyttäytyivät ihan omituisesti.

Nyt tää joka on vielä hengissä asustaa meidän terassilla ja katolla ym. meidän nurkissa...ootan koska se tulee sisään avoimesta ovesta ja painuu suoraan ruokakaapille.....
Se on ihan sekopää...sillä on tapana juosta rymistellä meidän peltikatolla ja sitten se ryntää terassille ja kiipeää tuolien päälle ja tähtää tarkasti - hyppää ja lätkähtää täysillä päin ikkunalasia...sekunnissa se on takas tuolilla ja sama jatkuu vaikka kuinka kauan, se ei vaan usko että ikkunan läpi EI PÄÄSE....



Minttu istuskelee usein terassilla ja katselee oravan tohuja, silloin kurre ei hypi ikkunaan vaan juoksentelee ympäriinsä ihan kun se haluais leikkiä Mintun kanssa.
Minttu ei ymmärrä orava-leikkiä vaan tuijottaa hievahtamatta vaikka orava olis nenän edessä..pelkäänkin että jos Mintun maltti pettää ja se haukkaa omituisen pikku otuksen kitaansa...ei kai sentään  - Minttuhan on kuuluisa siitä että se rakastaa kaikkia eläviä olentoja....niin....aina kiukkuisista kyistä lähtien:(

Onhan se kiva herätä aamuhämärissä siihen kun katolta kuuluu jyminä niinkun juna rymistäis kohti, kun iloinen sekopää-kurre kirmaa aamulenkillään peltikattoa ympäri ainakin sataan kertaan....

Kun vien mattoja tai petivaatteita tuulettumaan terassille niin eikös mokoma otus innostu remuamaan peittojen ja mattojen joukossa...Oravanp**kaa ei matoissa eikä petivaatteissa ole onneksi vielä näkynyt, ehkä orava on siisti eläin???

Miten ihmeessä oravan saa häädettyä pois nurkista silleen kauniisti, en ihan välitä mokomasta jyrsijästä. Kun lintujen ruokinta-aika alkaa niin se mokoma pörröhäntä kantaa kaikki pähkinät ja siemenet poskipuseissaan omaan piiloonsa..niin ainakin sen emä teki.
Keväällä se sitten syö linnunpoikaset pesistään - niin sen emäkin teki:(
Siis jos sen emä on se sama orava joka on tässä pyöriskellyt aikaisemmin.
Nyt sitä ei ole enää näkynyt kevään jälkeen, joten epäilen että sille on käynyt huonosti ja pikku kurret jäi oman onnensa nojaan jo ihan liian varhain:(

Orava ei ihan kuulu mun suosikkeihini noin läheisenä naapurina.
Muuten pikku otus on kovasti veikeä ja söpö, mutta menis nyt hemmetissä tuonne metsään muiden oravien joukkoon.....Ehkä se oppis vähän oravien tavoille kun näkis kavereita:)
Nyt se yrittää epätoivoisesti kotilemmikiksi vaaroja uhmaten..siis koiran kitoja uhmaten...



Ollaan tehty sellasia helppoja lenkkejä nyt kun Siru ei ole vieläkään ihan kunnossa, sen veriarvot on vieläkin päin peetä mutta menossa kylläkin parempaan suuntaan...uusia kokeita otetaan taas muutaman viikon kuluttua.
Syöpä on yksi diagnoosivaihtoehto ja se kyllä pelottaa aika lailla.....
Myös Metku on edelleen hihnan päässä lenkillä, sen sairasloma jatkuu vielä jonkin aikaa.

Senkään takia ei olla nyt tehty mitään pitkiä vaelluksia vaan lenkit on olleet joko täällä lähiympäristössä Sirun, Mintun ja Manun kanssa tai Jumeksessa koko lauman kanssa pikku hiljaa joelle ja takas.





Joten vauhti on nyt pakostakin hiljentynyt, Sirun kanssa ei mitään 10 kilsan lenkkejä tuskin enää koskaan uskalla tehdä, Siru on jotenkin niin hauraan oloinen nykyään vaikka se onkin ilonen ja vilkas....mutta kaikki ei ole ihan kohdallaan kuitenkaan, kyllä sen jotenkin siitä näkee:(

Niin kauan kun se on OK eikä sillä ole kipuja niin se saa elää tuossa tuollasta rauhallista ja mukavaa vanhuksen elämää ja olla mukana lenkeillä, mennään nyt vaan sen jaksamisen mukaan.
Minttu ja Manu saavat kyllä tarpeeksi liikuntaa metsässä kun juoksevat vapaana.
Minttu juoksee lenkillä ees taas kun höyryjuna joten ei sen liikunnasta tarvitse huolta kantaa:)

Kuvailin pikkasen pitkästä aikaa, en ole moneen vuoteen kuvannut juuri ollenkaan pihakukkiani.
(enkä paljon muutakaan)
Kaikki kukat on mun itse siemenestä kasvattamiani..vain jalokärhö ja syyshortensia ovat kaupasta ostettuja.
Tässä on hyvin pieni osa tän kesän kukkavalikoimastani:)

Niitä näyttääkin tulevan ihan kiitetävästi, sitten onkin karpalo-aika ja saa rämpiä suolla polviaan myöten vedessä...

Niin ja sitten tulee joulu...pitäsi vissiin alkaa miettimään jo joululahjoja....

Olo on aika haikea, Sirussa todettiin etujalasta alkanut luusyöpä.
Diagnoosi on lähes 100 prosenttinen veriarvojen ym. tutkimusten perusteella....



Sirulla on sentää ikää jo paljon mutta nämä viimeiset ajat on vielä edessä. Nyt eletään päivä kerrallaan ja katsotaan miten Siru pärjää.
Sillä on hyvät kipulääkkeet jos kipu yllättää, onneksi kipuiluja on ollut vain kaksi kertaa ja ne on loppuneet heti kun se on saanut kipulääkkeen.

Muuten Siru sai kipulääkettä joka on tarkoitettu vanhoille koirille jos niillä on nivelkipuja ym. pikku kipuilua, tämä sen takia että Sirun loppuelämä olisi mahdollisimman hyvä ja kivuton.

Sillähän on ollut vähän kankeutta ylös noustessa, kipuja tuskin on muuten kuin normaalia vanhuuden raihnaisuutta. Mutta koska kipulääke ei enää ehdi aiheuttaa mitään ongelmia eikä näytä tekevän mitään sivuvaikutuksia niin annan Sirulle mahdollisuuden niin hyvään elämänlaatuun kun mahdollista näinä viimeisinä viikkoina.

Kun kipulääkkeet eivät enää auta niin Siru nukutetaan välittömästi, en anna sen kärsiä yhtään ylimääräistä kipua.

En halua vielä kirjoittaa Sirusta mitään haikeaa muistokirjoitusta, sen eliniän ennustus oli parista viikosta muutamaan kuukauteen, kun ei tiedetä kuinka agressiivinen syöpä on.

Nyt se elää onnellisen oloisena ja leikkii innolla Manun kanssa ja on aina innokas lähtemään lenkille ja ruoka maittaa hyvin.
Mintun kanssa ne ei ole paljon leikkineetkään, mutta hyviä kavereita ne keskenään on:)
Annan Sirun lenkeillä haistella mahdollisimman paljon eri hajuja, näin se saa iloa elämäänsä ja mahdollisimman "koiramaista" toimintaa.
Lenkit tehdään Sirun ehdoilla silloin kun se on mukana ja ihmeesti Minttu ja Manu on sopeutuneet siihen että enää ei juosta kieli vyön alla vaan kuljetaan pikkuhiljaa ruohonkorsia haistellen silloin kun Siru on mukana..

Käytiin viime viikonloppuna sienessä ja löydettiin ihan sairaan paljon kantarelleja - vaikka mentiikin etsimään suppilovahveroita:)

Näitä löytyi lopulta lähes kaksi ämpärillistä, nää on Annen keräämiä, se keräs kaikki oravaa pienemmät elukatkin mukaan, mä keräsin vähemmän kun perkasin sieniä jonkin verran jo metsässä::))

 Toivo on laitettu ämpäreiden vartijaksi.....



No Siru tietty Hullu-Hipimäisesti löysi taas kerran hirvittävälle lemuavan ihmis-paskan...siis en ymmärrä mistä se niitä aina löytää - ja rypi siinä onnellisena ja haju oli jotain kammottavaa...

Siinä metsässä tehdään parhaillaan metsätöitä ja joku metsätraktorinajaja oli käynyt puun takana number 2.sellaan...ÖYKS:(

Oli ihan toivotonta ajatella että ajettais kotiin lemuava koira auton takaosassa...tai siis koiria oli kaikkiaan seitsemän, Anne oli mukana ja sen lauma tietenkin myös.
Manu oli takapenkillä, sitä ei viitsi laittaa isojen jalkoihin liistautumaan auton takaosaan.

Onneksi vähän matkan päässä oli järvi jonka rannalle pysähdyttiin kun ensin oli ajettu muutama kilsa kammottavassa paskanlemussa ja yritetty hengittää mahdollsimman vähän....
Siihen jorpakkoon Siru sitten laitettiin uimaan ja Anne pesi sitä heinätupolla. Siru oli onnellinen kun sai yksin mulia mukavassa matalassa rannassa ja noutaa keppejä.
Muu lauma kuolasi autossa ja tuijotti ikkunoista että MITÄ HITTOA miks he ei pääse uimaan!



Ehdin myös ennen Sirun diagnoosia tekemään Sirun, Mintun ja Manun kanssa vähän pidemmän lenkin ja Siru jaksoi ihan normaalisti kävellä. Sen punasolut on tosi matalalla ja luuydin ei tuota tarvittavaa määrää valko eikä punasoluja joten veriarvot on miten sattuu....
Tätä en vielä silloin tiennyt mutta eipä näyttänyt Sirukaan tietävän koska juoksi innoissaan pitkin peltoja ja oon tosi iloinen että kävin sen kanssa vielä sen lenkin koska se on Sirun lempparilenkki ollut jo vuosikausien ajan, taitaa olla ihan pennusta lähtien.

Pari kertaa aikoja sitten Siru on juuri sen lenkin varrelta haettu autolla kotiin kun on juossut tassunsa rikkinäiseen kaljapulloon, toisella kertaa lähti iso palanen anturasta...
Nykyään lenkki on rauhallinen eikä lasinpalasia ole enää löytynyt vuosikausiin.

Kävin myös samalla lenkillä tutussa venerannassa uittamassa koirat koska ilma oli silloin +18 asteista ja aurinko paistoi.
Tais olla tän kesän kauneimpia päiviä vaikka olikin jo ihan elokuun loppu.
Annoin koirien juosta pellolla ja kyllä ne juoksivatkin:)

Manulle sattui pikku vahinko...ja mulle myös:((
Keskellä polkua oli puusta pudonnut ampiaispesä ja Siru parka huononäköisenä meni laittamaan sinne nenänsä ja miljoona kiukkuista pörriäistä pörähti lentoon pesän raunioista.
Siru on edelleen erittäin nopea ja lähti kun rusakko makuulta karkuun ilman piston pistoa, samoin Minttu joka oli myös vapaana sai koivet alleen ja juoksi oikein vauhdikkaasti matkoihinsa.
Hmm...sitä kun on tänä kesänä pistänyt jo erinäinen määrä kaikenlaisia pistäviä ja lentäviä otuksia niin se osaa jo varoa ja lähtee karkuun ajoissa.)

Manu parka oli hihnassa ja se jäi koko vihulaislauman keskelle ja sen takapää oli paksunaan ampiaisia (tai mitä mehiläisiä ne nyt sitten olivatkaan)
Manu päästi mahtavan kiljunnan ja mä tietty ryntäsin pelastaan pientä ruttuturpaa niin ne hemmetin pistävät ötiäiset hyökkäs suoraan mun koipiini kiinni.

Niinpä me Manun kanssa loikkerehdittiin karkuun minkä koivistamme päästiin pistojen saattelemana...AI JAI JAI:((((
Myönnetään että sanoin jotain muutakin kun vaan ai jai.......

Manu näytti vähän aikaa murheelliselta ja sen selkää ja takapäähän nousi hetkessä kymmeniä isoja muhkuroita ja mun kinttujani kirveli niin maan perusteellisesti.

Kun vein koirat uimaan niin Manun muhkurat katosivat eikä ne enää sen jälkeen nousseet, ehkä viileä vesi rauhotti pistoskohdat. Mulla kirveli jalkoja jonkin aikaa ihan miehekkäästi, mutta ihan pieniä punaisia pistojälkiä lukuunottamatta mitään sen kummempaa ei koipiini tullut.

Kaipa mehiläisetkin on jo menettäneet myrkkynsä kun on satanut niin hemmetisti....

Joten onhan tässä ollut kaikenlaista, nyt hyvin rauhallista elämää.
Kunhan teen pikku lenkkejä Sirun kanssa ja Manu lenkkeilee rivakammin Timon kanssa ja Minttu saa sitten tehdä niitä pitkiä lenkkejä joko mun tai Markun kanssa.
Minttu on ollut myös mukana Annen treeneissä että saa vähän myös aivojumppaa:)

Sirua en enää halua viedä liian pitkälle lenkille kun tiedän että syöpä on nimenomaaan jalassa.
Se ei kuitenkaan onnu yhtään vaan kulkee tosi kauniisti ja tasaisesti.
Sillä on kuitenkin pari kipeää mottia kainalossa ja jalassa ja niitä se aristaa aika tavalla kun niihin koskee.
Kävelyä ne ei vielä ainakaan haittaa.
Siru myös hyppää sohvalle kuten ennenkin mutta alastullessa huomaan että jalka tuppaa pettämään alta.
Se selvästi varoo sitä enemmän.

Eli nyt eletään päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan...toisaalta on hyvä että näitä hyvästejä saa sanoa kaikessa rauhassa......Nyt voidaan käydä kaikessa rauhassa Sirulle rakkaissa paikoissa...vaikka sitten autolla lähelle ja siitä sinne missä Siru on aina viihtynyt.

Kun aika tulee niin se on todella kova paikka, nyt ollaan vielä onnellisesti yhdessä ja nautitaan näistä viimeisistä viikoista tai kuukausista.....Eihän sitä koskaan tiedä vaikka syöpä etenis todella hitaasti eikä aiheuttais sellaisia kipuja vielä pitkään aikaan joita ei voida lääkkeillä hoitaa.

Nyt vaan ollaan ja eletään tätä päivää, surraan ja murehditaan sitten kun se aika tulee.

Poikettiin Rodoksella ystäväpariskunnan kanssa..hmmm..Mä pikkasen oon aina ollut epäileväinen Kreikkaa kohtaan ja onhan siinä omat ongelmansa, mutta itse matka oli hieno ja oli todella paljon nähtävää ja ihanan lämpimät (lue kuumat) ilmat:)
En siis ikinä ole käynyt aikaisemmin Kreikassa vaikka ihan varta vasten laskin että kaikkiaan olen käynyt parissakymmenessä maassa....

Joo..Siis se Rodos, aivan upea paikka, mahtavan mielenkiintoisia paikkoja, paljon katseltavaa ja mukavat kaverit, mitäs sitä lomalla muuta tarvitseekaan.
Heti ekana päivänä tulimme huomaamaan että Kreikassa neljän tähden hotelli vastaa suomen ehkä noin 1 tähden hotellia...Eihän se itse hotelli mikään ihan kamala ollut, se oli hyvällä paikalla ihan meren rannalla, keskustaan ei ollut matkaa kuin pari kilsaa ja vanhaan kaupunkiin suurinpiirtein saman verran.

Meillä oli ihan kaunis näköala huoneen parvekkeelta, siinä ei ollut mitään valittamista:) Aurinko laski tuon talon taakse mereen ja oli tosi kauniita auringonlaskuja joka ilta:)
UUPPS...kampaus pikkasen kärsii tuulesta....
Toi karvakainalo en sitten ole minä!



Mutta se huone....Me varattiin sellanen vähän "hienompi" Luxus huone joka oli Tsäreborgin esitteen mukaan isompi ja siellä on hierova suihku ym. jotain extraa...Hinta ei ollut kuin nelisenkymmppiä normihuonetta kalliimpi joten mitään ihmeellistä en odottanutkaan. Koska nämä "Luxus-huoneet" on aina kuulemma ylhäällä viidennessä kerroksessa niin ihan jo sen takia halusin varmistaa että en joudu maan tasalle asustamaan.

Olihan se...siis huone..joo...Sellanen pikku koppero jossa oli joskus aikojen alussa ostettu sänky+ kivikova kohtalaisen likaisen näköinen jousipatja ilman petauspatjaa +  vanha kahvinkeitin ja vedenkeitin ja sitten se hierova suihku jota ei kuitenkaan voinut käyttää koska Rodoksen kaupungissa on erittäin alhainen vedenpaine putkistossa joten esim. vessaan ei saa heittää WC-paperia vaan paperit laitetaan sen jälkeen kun pyllykkä on pyyhitty - roskikseen...ÖYKS....

Samalla on ihan selvää että hierova suihku EI voi pelata jos hanasta tulee vettä vaan liruttelemalla. No meillä ei tullut suihkusta vettä edes liruttelemalla vaan pikkasen jostain jalkasuihkun puolelta ihan lattian tasalta. Myös itse suihkukaappi oli ulkoapäin katsottuna sen näköinen että sinne olis pitänyt varustautua hengitys-suojaimilla...mutta sisältä se oli kyllä ihan siisti..ottamatta huomioon sitä että kaikki hierovan suihkun reiät olivat paksun valkoisen kalkin peitossa.....

No me valitettiin siitä että suihkusta ei tule vettä ollenkaan ja huoltomies mies kävi korjaamassa suihkun niin että sieltä pikkasen lirutteli vettä myös itse suihkun puolelta - hierovaa osaa ei tietenkään voinut käyttää.

Toinen ongelma oli ihan hurjasti puhaltava ilmastointi joka tuli parvekkeella olevan lämpöpumpun kautta ja oli säädetty ihan jääkylmälle ja niin lujaa puhaltavaksi että tukka liehui päässä....itse ilmastointi maksoi 25 euroa eikä me haluttu mokomaa puhaltamaan päin näköä kun jo viidessä minuutissa ääni lähti ja oli ihan sairaan karmaiseva veto.
Niskat oli jöntissä viidessätoista minuutissa meillä molemmilla.
Ilmastoinnin olis pitänyt olla pous päältä koska se oli tässä hotellissa maksullinen, mutta jostain syystä se meidän huoneessa oli päällä - kevereitten huoneessa ilmastointi oli pois päältä.
Koska me oltiin viidennessä kerroksessa ja parvekkeen ovesta tuli ihana raikas merituuli niin ilmastointia ei todellakaan tarvinnut koko aikana.

No me eka päivä yritettiin kuitenkin sinnitellä jääkylmässä koska ilmastointia ei ollut mahdollista pienentää tai ottaa pois päältä muuta kun hakemalla respasta ilmastoinnin säädin...siis se joka maksoi 25 euroa...
Oli siis pakko ottaa avainkortti pois paikoiltaan ja huone oli varustettu niin että samalla myös sähköt katkesivat. Eka ilta käveltiin pimeässä eikä voitu katsella telkkaria.

Seuraavana päivänä mentiin respaan ja ne meinas väkisin velottaa meiltä 25 euroa kun me haluttiin ilmastointi POIS päältä !!!!!
Mä selitin että ei kai me nyt siitä makseta että ilmastointi otetaan pois koska itse ilmastointi on maksullinen...
Lopulta taas sama huoltomies tuli sammuttamaan ilmastoinnin ottamalla ensin sulakkeen pois päältä..hmmm...siis en ymmärrä miksi ilmastointia ei voi sammuttaa muuten kun ottamalla sulake pois päältä, on meillä ennen ollut huoneissa aina säädin jolla voi säätää ilmastoinnin moneenkin eri lämpötilaan ja sitten myös pois päältä, tässä se ei ollut mahdollista.
Siks toisekseen lämpöpumppu oli ihan samanlainen kun Annella ja kyllä ainakin sillä on säädin millä saa pumpun pois päältä yhdellä napauksella.

Hmm..mutta me oltiinkin Kreikassa...
Siellä ei mikään ole itsestään selvyys...
Ongemia tuli vastaan roppakaupalla muitakin pelkästään itse hotellin ja hotellihuoneen kanssa mutta olkoot nyt turhat rutinat rutisematta:)))
Joka tapauksessa jos matkustatte Kreikkaan niin varautukaa siihen että siellä ei ole mitään järkevää luokitusta hotelleille ja jopa viiden tähden hotelli voi olla täysin ala-arvoinen.
Hinta ratkaisee, ikinä en enää lähde ns. "halpaan" hotelliin.




Auringonlaskut oli joka ilta aivan huikean hienoja:)



Itse Rodos on kaunis ja Rodos on myös saaren pääkaupungin nimi ja siellä me just oltiin. Myös vanha kaupunki on tosi mielenkiintoinen, vaikka ravintoloiden sisäänheittäjät onkin melkoinen ongelma. Parhaassa tapauksessa viiden eri ravintolan sisäänheittäjät roikkuivat hihassa  kiinni ja hyvä kun hengissä selvis niiden käsittelystä.
Lähes joka ravintolan sisäänheittäjä tunnisti meidät puheesta suomalaisiksi ja niipä sitten he puhuivat meille selvää suomen kieltä..äääkkss...
Yksi tyyppi huuteli perään että "HYVÄ RUOKA - PAREMPI MIELI" Eikös tää ollut HK.n  tai jonkun muun valmisruokafirman mainos jokin aika sitten:))))






Siis oli IHAN pakko mennä kalatohtorille jalkahoitoon ja täytyy sanoa että kalat hoitivat jalat niin pehmeiksi että oli kun pumpulissa olis kävellyt:)
Älyttömän hauska kokemus ja pikku kalat kutittivat jalkoja aivankuin olis saanut pieniä sähköiskuja.


Me mentiin joka ainut kerta sellaseen paikkaan syömään jossa ei ollut agressiivisia sisäänheittäjiä, niitäkin paikkoja kyllä löytyi.
Vanha kaupunki oli aivan täynnä pikku putiikkeja joissa myydään kaikkea maan ja taivaan väliltä ja joista huudeltiin ja tartuttiin kiinni heti jos vähäkään hiljensi vauhtia..siihen tottuminen vie aikansa.
Sen takia en ostanut yhtään mitään vanhasta kaupungista vaikka pikku liikkeet oli todella mielenkiintoisen näköisiä.
Pariin erehdyin menemään sisään mutta oli pakko lähteä pois kun myyjä kävi päälle ja yritti myydä väkisin vaikka mitä.
En mä tykkää suomessakaan että myyjä on heti hihassa kiinni kun menee sisään liikkeeseen.

No olihan uudella puolen sitten myös suomalainen ravintola jota yritettiin välttää viimeiseen asti...sieltä turkkilainen tai kreikkalainen mies juoksi heti kiinni ja yritti väkisin vetää sisään...mainosti että heillä on makkarasoppaa ja karjalanpiirakoita..JUMANKAUTA en kai mä lähde Kreikkaan syömään makkarasoppaa, sitä mä saan kotonakin....
Näiden kanssa sai oikein taistella että pääsi ohitse kun ne meinsivat väkisin viedä sisään ja sitten kun ei ruoka kelvannut niin ne yrittivät saada meidät sisään juomaan koskenkorvaa tai vodkaa tai olutta tai vaikka mitä hemmetin viinaksia.....

Juotiinhan me parina iltana pari lasillista viiniä ruuan kanssa, mutta kyllähän ravintoloissa hiukan katsottiin ihmetellen kun ruokajuomana meillä oli yleensä aina vesi...en mä mene ulkomaille ryyppäämään.

Kävimme Petaludesin perhoslaaksossa jossa oli miljoonia perhosia ja ihan sairaan korkealle kiivettiin laakson pohjalta katsomaan ylhäällä vuorella olevaa Kalopetran kappelia. Näköalat sieltä oli hienot.
Alastulo otti koville kun piti kulkea vietävän kapeita kivirappusia alas laakson pohjalle asti. Rappusten kiipeäminen ylöspäin on ihan huisin paljon helpompaa kuin alastulo.

Joo...noi kaikki on perhosia....niitä on miljoonia ja välillä ne lehehtavat lentoon yhtenä kirkkaan oranssina pilvenä.

Tollasia rappusia muutama tuhannen niin jo on jalat jöntissä varsinkin alastullessa....

Onnenlantteja perhoslaakson lammikossa:)


Meillä oli auto vuokrattuna ja se tais olla Rodoksen komeimpia autoja, siis autokanta tuolla saarella on ihan kammottavan hirveä ja autot ovat paksun pölyn ja lian peitossa ja suurimmasta osasta puuttu osia sieltä täältä, vain vuokrattavat autot ja Taxit ovat ihan Ok.
Tietty muutamilla rikkailla on parempia autoja mutta valta-osa oli ihan hirvittävässä kunnossa olevia ikivanhoja romuja.
Me saatiin WW Passat ihan kattoluukulla ja kaikilla hienouksilla varustettuna..jo me ajeltiin herroiksi kun kotonakin on vaan vanha Toyotan Verso diesel.

Lindoksen Akropolin raunioille kiivettiin tuhansia portaita joissa osassa ei ollut minkäänlaisia kaiteita, vain kapeat kiviportaat ja sadan metrin pudotus mereen tai kalloin juurella....Myös tuolla ylhäällä oli kohtia jossa ei ollut ollenkaan minkäänlaista kaidetta, alastulo olis ainakin ollut nopea.
Eipä tuonne huonokuntoiset vois mennäkään, se vaatii hyvää tasapainoa ja hyvää kuntoa kiivetä tuhansia portaita 35 asteen helteessä yläs vuorelle linnan raunioita katsomaan.
Huomasin että kyllä kunto on kuitenkin vielä kohallaan kun jaksoin sentään noin korkeallekin kiivetä ilman lisähappea:)))

Tuonne ylös me kiivettiin...hyi helkkari...


Kyllä kannatti kiivetä siitä ei päässyt mihinkään, ja alastulo oli paljon hankalampaa, mun oli pakko ottaa kengät pois kun laattaportaat oli niin hemmetin liukkaat että jalat lipsuivat kaiken aikaa.
Aattelin kuitenkin selvitä hengissä kotisuomeen...

Käytiin uimassa ihanassa poukamassa jossa vesi oli niin kirkasta että ei yhtään tiennyt kuinka syvää siinä oli kun jalat lakkasivat yltämästä pohjaan.



Myös ikivanhan suuren kaupungin rauniot piti käydä vilasemassa, tämä kaupunki tuhoutui jo 226 ekr. maanjäristykseessä ja nyt sitä kaivetaan esiin pikku hiljaa.
Komealla paikalla se on aikanaan ollut ja raunioita oli ylhäälläkin vaikka kuinka isolla alueella mutta ne olivat vielä kaivamatta esiin...Kreikkalaisella tyylillä kaupunki on kaivettu esiin noin tuhannen vuoden kuluttua....Ellei uusi maanjäristys tuhoa sitä ennen kuin se on saatu pintaan..

Mietin että miten tuolla on aikanaan eletty ja monkälaista porukkaa noilla kapeilla kujilla on kävellyt.

Tän ötiäisen bongasin raunioiden keskeltä  ihan suorastaan pelottavan näköinen pörriäinen....Onneksi ei iskenyt tuota karmaisevaa piikkiään meihin..




Kävimme myös Turkin puolella Marmarkiksessa jonne on 45 minuutin kantosiipialus-matka Rodokselta.
Kyllä täytyy sanoa että Marmaris on ihan hurjan kaunis ja siisti kaupunki, ihan kuin olis astunut toiseen maailmaan Kreikan sotkujen ja ongelmien keskeltä.
Jos koko Turkki on näin vauras ja hyvinhoidettu niin en ihmettele että Rodos jää jalkoihin kun Kreikka kituu talousvaikeuksissa.




Marmariksessa on todella siistiä ja kaunista, mun muovipussini rikkoo tän idyllin:((.




Siis ettei totuus unohtuisi niin Rodoksen kauniiden rantojen ja upeiden nähtävyyksien takana on todellinen Kreikka jonka lepsu politiikka on tuhonnut koko maan ihan hurjan kurjuuden keskelle.

Kun katsellee todellista Rodosta, autioita romahtamaisillaan olevia rakennuksia ja taloja jotka on rakennettu vain puoliksi koska niin kauan kuin talo ei ole valmis ei tarvitse maksaa veroa...siispä tienvasrsilaskennallisesti  noin 70-80% taloista oli rakennettu joko vain puoliksi tai niissä oli pelkkä runko jotka oli varmaankin kaupunkilaisten taloja joita he "rakensivat" maaseudulle...
Suurin osa taloista jotka olivat pelkkiä runkoja olivat pusikon peittämiä joten taloja ei ole koskaan ollut tarkoituskaan tehdä valmiiksi...Kuka hullu sitä nyt veroja maksaa jos voi ilmakin olla...

Syyhän ei ole kreikkalaisten vaan niiden päättäjien jotka ovat nämä ihmeelliset lait laatineet ja nyt kreikkalaiset heräävät todellisuuteen kun maa on täysin vararikossa....Rikkaat ovat vieneet rahansa aikaa sitten muualle, esim. Lontoossa on paljon rikkaita Kreikkalaisia.

Mun alkoi oikeastaan ihan sapettamaan kun näin sen todellisen tilanteen, mikä hitto me ollaan maksamaan niiden velkoja jos he eivät itse pysty eivätkä edes halua hoitaa asioitaan ja maksaa verojaan...
Kreikkalainen ystävällisyys ei paljon auta kun näkee miten siellä todella eletään....

Eli siis aivan upean hieno maa on pilattu. Oli todellla hienoa käydä siellä ja nähdä paljon mielenkiintoisia paikkoja - mutta toista kertaa en mene.
Se roskan määrä mitä oli joka paikassa kertoi paljon, ei turistit viitsi asua roskan keskellä, ei muuten niin kaunis Rodos vedä kauaa turisteja jos asiat ei radikaalisti muutu.

Rodos on myös kissojen paratiisi, suurin osa kissoista on hyväkuntoisen näköisiä mutta myös vähemmän terveen oloisia näkyy siellä täällä....kissoja on ihan joka paikassa. Kissat odottelevat vanhassa kaupungissa pöytien alla ravintolan terasseilla ihmisten pudottamia ruokapaloja ja niitä on viileässä pysäköityjen autojen alla ja nukkumassa puunoksilla ja siis ihan joka paikassa, kissoja ei koskaan ajeta pois mistään joten kyllä kreikkalaiset pitävät eläimistä.
Tätä kisua mun kävi sääliksi, se ei näyttänyt kovin onnelliselta:(
Tää oli kiukkuinen kissamamma, sillä oli varmaan pennut sisällä autiossa talossa.
Omituinen koirankakka keskellä katua, hmmm...
Tämä on jäänyt oman onnensa nojaan jo varmaan kauan sitten...
Tän kaiken keskellä vähän ennen kuin bussi tuli hakemaan meitä lentokentälle kävin vielä uimassa ja Markku vaelteli rannalla...olo oli jotenkin haikea, niin älyttömän kaunista ja rumaa ...Rodos on jotenkin omituinen paikka, se lumoaa mutta myös helposti karkoittaa....

Merivesi oli ihanan lämmintä ja olisin voinut uida vaikka monta tuntia kerrallaan..... muuten en ole mikään ranta-ihminen.
Aamuksi kotiin...


No joo - kotiin päästiin ja Siru on hyvässä kunnossa ja iloinen:)
Mulla oli vähän vaikea lähteä matkalle kun saatiin tietää Sirun tilasta muutamaa päivää ennen lähtöä, onneksi Timo ja Manu asuivat täällä sen aikaa ja Minttu sekä Siru viihtyivät vallan mainiosta vaikka me oltiinkin pois:)
Siru ei ole enää tarvinnut kipulääkettä ja se jaksaa juosta metsässä, mitään kovin pitkää lenkkiä en ole sen kanssa mennyt, mutta tuollanen 3 - 4 kilsaa menee vielä hyvin.
Seuraan sitä koko ajan miten se jaksaa ja oon aina lähellä kotia tai autoa että voidaan oikaista jos siltä tuntuu....




Nyt eletään päivä kerrallaan ja ainakin nyt näyttää hyvältä, huomisesta ei kukaan tiedä muutenkaan...

Eilen käytiin pitkällä lenkillä vesisateessa ja tuulessa Annen ja koiralauman kanssa - laumasta puuttui Siru ja Manu, Sirua en viitsinyt enää viedä niin pitkälle lenkille sateessa ja tuulessa ja Mauri-Antero oli Timon kanssa kotonaan.
Lenkiltä tuliaisena oli mahdottomasti suppilovahveroita:)

Nyt kun kesästä lähtien (ja myös kesälläkin) lähes joka päivä on vaan satanut ja satanut ja satanut ja kaikki koirapolut on nilkkaan asti täynnä vettä niin on toi lenkkeily jäänyt vähän vähemmälle - joten asia piti kiireesti korjata.
Koska Siru tuntuu olevan ihan kunnossa, mitään oireita syövästä sillä ei näytä olevan... en tietenkään tiedä kauanko näin hyvin jatkuu, mutta nyt Sirukin on kuitenkin päässyt mukaan noin 7 kilsan lenkeille.
Lenkkien jälkeen Siru on ollut ihan Ok ja lenkillä iloinen ja ihan niinkun ennekin.
Mitään kipuja sillä ei näytä olevan.
Sen verran olen sitä hillinnyt että yritän pitää sen ainakin alkumatkasta vähän rauhallisempana ettei se suotta väsytä itseään juoksentelemalla ympäriinsä.
Siru viihtyykin hyvin kulkemalla ja haistelemalla polun vierustoja.
Ollaan kastuttu lähes joka reissulla litimäriksi vaikka ei sada kun lähdetään niin ihan takuuvarmasti sataa ennenkun ollaan takas autolla:(





(Minttu) Miks kukaan muu ei tuu uimaan?



Eilen sitten oli piiiiitkästä aikaa kaunis ilma ja aurinko paistoi ja niinpä me päätettiin toteuttaa koko syksyn ajateltu vaellus Koukun majalta Julkujärvelle ja takaisin. Laskettiin että se on noin 17,5 kilsaa ja senverran meikäläisenkin pitäis kyllä jaksaa kävellä.
Ollaan vaellettu aika useinkin meiltä kotoa Julkujärvelle, mutta se on reitti jossa on paljon kulkijoita ja koiralauman kanssa siksi hankala kulkea. Nyt on muutama vuosi kun oon sen lenkin tehnyt.
Siitä tulee lähes 25 kilsaa joten olihan tämä pikkasen lyhyempi näin. Ja todella rauhallinen reitti, vain yksi koiranulkoiluttaja tuli vastaan.

Anne lähti tietenkin mukaan kun se on ollut lomilla tän viikon (Pekkasia), me jätettiin Siru ja Manu pois porukasta koska katsoin että niille näin pitkä lenkki ei enää tee hyvää.
Manu jaksaisi kyllä hyvin mutta leikattu selkä ehkä ei pidä niin pitkästä lenkistä varsinkin kun Mauri-Antero loikkii kun sähköjänis edestakas yleensä kaiken matkaa ja tekee sentakia puolta pidempää lenkkiä kun me ihmiset.


Nappasin tän NIIN Mauri-Anteron näköisen kuvasarjan Mervin Facebook-sivuilta...Kiitos Mervi hauskojen kuvien "lainasta" :))



Sirulla ja Manulla oli täällä lepopäivä - Manu oli kiskonut likaisia pyykkejä pyykkikorista ja tehnyt niistä mukavan lämpimän pesän lattialämmityksellä lämpiävälle pesuhuoneen lattialle - Maukka kun kovasti pitää lämpimästä:)
Siru oli kaivautunut sänkyyn peiton alle kuten yleensäkin kun jää yksin...joten ihan hyvät oltavat niillä oli täällä kaksistaan:)

Me lähdettiin aamulla 10 aikaan Koukun majalta ja Minttu päätti käydä heti kastautumassa järveen ettei suotta tuu hiki lenkillä...hmmm...



Polku oli tosi huonossa kunnossa kaks ekaa kilsaa, vettä oli syvimmillään lähes puoli metriä ja jouduttiin kiertämään metsää pitkin. Polku kulkee suomaastossa alkumatkasta ja sen takia vettä oli niin paljon, Markku mittasi veden syvyyden kävelysauvalla.
Onneksi polku parani ja lopun matkaa oli ihan hyvä kävellä, pikku lätäkköjä oli paikoittain ja niitä piti kierrellä, mutta suurinpiirtein polku oli OK.

Tuo oli niitä pienimpiä lätäköitä ihan suon loppupäässä.


(Minttu) Mä haistan ihan selvästi että repussa on jotain syötävää.....



Tää reitti on merkattua latupohjaa hiihtäjille sopivaksi, polku nimittäin loppui ihan yllättäen ja viitoitus oli suoraan kynnetylle pellolle....äääkkss...No me tietty kierrettiin pellot ja jouduttiin tiheään kuusimetsään jonka jälkeen saikin nyppiä hirvikärpäsiä pois tukastaan lopun matkaa...


Tollasta sientä en löytänyt edes sienikirjastani, niitä kasvoi jäkäläisellä kankaalla satoja vierekkäin...Enpä tiiä mitä nuo mokomat keltaiset ruttukasat ovat..



Löydettiin kyllä viitat uudelleen mutta edessä oli syvä ja leveä puro jonka yli ei yksinkertaisesti päässyt hyppäämään...viitta Julkujärvelle oli mukavasti puron toisella puolen...joten sitten vaan palailtiin takas puron vartta niin pitkälle että tuli kohta josta pääsi hyppäämään yli.
Siitä tuli myös vähän kiertoa ja matka tietenkin piteni.

Julkujärvellä sitten syötiin eväät ja istuttiin hetken aikaa huilaamassa ja mä laitoin laastareita kinttuhini kun kantapäässä oli rakko ja pikkuvarvas oli aika kipeän tuntuinen, sille en voinut tehä mitään kun siinä ei ollut rakkoa. Mä olen jo kauan sitten satuttanut ton pikkuvarpaani ja se tuppaa kiukutteleen aina kävellessä vaikka olis millaset kengät jalassa.

Minttu sai hepulin kun näki eväät:)))

(Viljo) Oliskohan mitään mahkuja saada vähän voikkuleipää?



Hmm..Voishan sitä itelleen ees kulmakarvat meikata vaikka lähteekin "vaan" lenkille......KAMALAA! Mä näytän ainakin 100 vuotiaalta...

HUH..Julkujärveltä tultu jo peräti 1.6 kilsaa...Koukun majan viittaa ei tässä näy, se oli vasta vähän matkan päässä...


Juomatauko...siis Koukun majan opaste neuvoi menemään suoraan tuon kynnetyn pellon läpi...no me kierrettiin sekä mennessä että tullessa tuo pelto...tulomatkalla sentään osattiin jo mennä oikeaa puolta ettei jouduttu taas ojan taakse:))




Takaspäin sitten tultiinkin reippaasti aina siihen asti kun mun pikkuvarvas päätti että nyt tän akan kävelyt on kävelty, viimeiset kaks kilsaa oli ihan täyttä tuskaa kun joka askel sattu...Hitto mitä mä tuolle varpaalleni oikeen teen.
Jaksan aivan hyvin kävellä tollasen matkan, mutta mun pikkuvarpaani ei ole ollenkaan samaa mieltä mun kanssani:(

Joka tapauksessa oli tooooosi kiva vaellusreissu ja ellei lumi ihan pian tule maahan niin tuonne vois lähteä uudelleenkin, siis kunhan tää mokoma varvas tästä taas hetkeksi paranee.
Mitä luultavimmin siinä on ollut rasitusmurtuma jo vuosia sitten ja se tulee aina uudelleen kun kävelen vähääkään pidempää matkaa.
Joskus tää vietävän varvas tosin kipeytyy jo pienestäkin kävelystä.

Aikaa reissuun meni lähes viis ja puoli tuntia, mehän istuttiin ja syötiin eväitä ihan rauhassa Julkujärvellä, siinä meni aika kauan aikaa.
Kilometrejä tuli lopulta noin 19 kun jouduttiin kiertämään pikkasen noita peltoja.
Aurinko paistoi suurimman osan ajasta, välillä oli vähän pilviä ja just kun päästiin takas majalle niin  alkoi satamaan.
Ekaa kertaa pitkään aikaan ei kastuttu litimäriksi:)



Nyt aattelin pitää lepopäivän ja keitellä vanhoja punaisia viinimarjoja mehuiksi.
Meillä on neljä isoa pakastinta ja ne on tupaten täynnä...viinimarjoja, mustikoita, puolukoita, vattuja, karpaloita, karviaisia, tyrnimarjoja, sieniä ja raparperia ym. ym..

Noi meidän punaiset puskat tuottaa ihan sikana marjoja ja edellisvuotisia on vielä lähes yks pakastillinen. Joten aattelin keittää niitä mehuksi. Myös raparperit keitän yleensä aina mehuksi...kyllä mehustettavaa piisaa:)
Mä teen vaan yhden sähkömaijallisen kerrallaan.

Ostin tuon sähkömaijan muutama vuosi sitten kun pilasin keraamisen keittotasoni tavallisella mehumaijalla:((
Mehu pääs kiehumaan vähän yli ja se sokerin kanssa teki pikkusia reikiä keraamiseen tasoon.
Kyselin että onko taso nyt vaarallinen, mutta onneksi reiät on niin pinnassa että ei oo mitään vaaraa.
Ne kuitenkin näkyy selvästi ja mua otti päähän ihan mahdottomasti silloin kun ne tuli.
Taso on monta vuotta vanha ja oon pitänyt sitä kuin silmäterääni, se on muuten aivan kuin uusi, ei mitään jälkeä käytöstä....paitsi ne muutamat hyvin pienet  pyöreät jäljet:((

Syy miks taso on niin hyvässä kunnossa on siinä että kun halusin keraamisen tason, niin kaikki mut tuntevat sanoivat että se ei tule kestään mun käytössäni kahta viikkoa.....Mä kun en todellakaan ole mikään huippuvarovainen enkä siisteysintoilija...
Sen takia oon pitänyt tän tason ihan uudenveroisena ja hoidan sitä hyvin ja varon naarmuttamasta sitä...HÄH HÄÄÄÄ..siitäpä saitte kaikki te vähäuskoiset jotka epäilitte mun kykyäni pitää taso ehjänä:)))))))

Joopa joo..Taidan tästä nousta pois koneelta ja lähteä katsomaan ettei vaan rakkaaseen keraamiseen tasooni ole tarttunut pölyhiukkasia :))))))

Muutamana päivänä on ihan aurinko paistanut, mä jo totuin siihen että joka kerta kun lähdetään koirien kanssa lenkille - tullaan vettä valuen kotiin.


Ainakin 50 kertaa tän kesän + syksyn aikana on näin tapahtunut.
Vettävaluvat kuraiset koiratkaan ei ole mikään ilon aihe, vaikka iloista sekalaista koiralaumaa ei sade eikä kura ole mitenkään haitannutkaan....Kura kun lähtee mukavasti matoilla kieriskellen pois, samoin liika vesi turkista..
Onneksi sain pestyä ne monet kymmenet mattoni kesällä, vaihtomattoja todellakin on tarvittu.
Koiraihmisille kun ei yhdet tai kahdet matot riitä, kyllä niitä täytyy olla enemmän kun tarpeeksi eikä vanhoja risojakaan raaski heittää pois koska näillä kurakeleillä ne on just parhaat matot lattiassa:)
Toinen vaihtoehto on kokonaan ilman mattoja, myö sitä oon kokeillut mutta kun noi kohtalaisen isot koirat muuttaa yöllä nukkumapaikkaa muutamaan kertaan niin kynsien rapina parketilla on rasittavaa...
Siks toisekseen Minttu joka nukkuu autuaasti sohvalla, rojahtaa alas muutaman kerran yössä kun on sellanen ihme rento-reiska että valuu pää edellä sohvan reunan ylitse vähän väliä.
Kova kolaus ja sitten kynsien rapinaa ja turkin ravistelua kun tolleri kokoaa luunsa lattialta, tekee pienen kierroksen huushollin joka huoneessa ja nousee huokaisten takas sohvalle ja vähän ajan kuluttua sama juttu...siis kuka väittää että koira muka nukkuu koiranunta....ainakin toi tolleri nukkuu ihan vietävän sikeästi.
Yleensä koivet pystyssä selällään ja pää roikkuen sohvan reunan ylitse, melkein lattialla asti, ei ihme että paksu tollukka on vähän väliä päällään lattialla:(
Joten kyllä paksu matto siinä alla vaimentaa niin tollerin pään kolahdusta lattiaan kun antaa meille ihmisparoille edes jonkinlaisen nukkumarauhan.


Me ollaan oltu nyt jonkinmoisella ihme kuntokuurilla, vedetään sauvakävelyä lähes joka päivä ja matkat vaan pitenee...nyt se 7 kilsaa tuntuu ihan älyttömän lyhyeltä matkalta, ei ehdi kunnolla ees hiki tuleen.
Sitä kuitenkin ollaan menty aika usein että myös Siru ja Manu pääsevät mukaan.
Sen pidemmille lenkeille en niitä ota.
Kyllä se vaan tolleronkin vauhti hiljenee kun matka menee yli 15 kilsan. Tuskin se on kuitenkaan on kunnon puutetta vaan sitä että tuolla otuksella on kohtalaisen lyhyt keskittymiskyky.
On kiva hyppiä ja pomppia kivillä ja metsässä ja rypeä mutalätäköissä, mutta sitten kun sitä on liikaa niin ihan selvästi kiinnostus laskee.
Toivo, Viljo, Metku ja Lee jaksavat olla aina yhtä täynnä virtaa ja innostuvat joka asiasta, tolleri on rauhallisempi eikä ota turhia spurtteja enää kymmenen kilsan jälkeen:)
Vain kivien päälle hyppiminen on kivaa aina. Tässä yhdellä lenkillä se yritti epätoivoisesti hypätä ihan sairaan korkean kiven päälle jonne ei olis kukaan noista koirista ikimaailmassa päässyt.
Tolleri liukui rymisten alas monta kertaa mutta ei meinannut antaa periksi ennenkun pakotin sen lopettamaan..ihme otus, sillä on varmaan joku kivifetissi......




Tehtiin oikein kauniina päivänä pitkä lenkki kun yritettiin löytää uusia reittejä tuolta Koukkujärven takaa. Oli ihan omituista kun aurinko paistoi, tuohon hemmetin vesisateeseen on näköjään jo niin tottunut. Löydettiin tosi kivoja uusia polkuja, vaikka ei aina oikein tietty mihin ollaan menossa, yritettiin vain etsiä jotain uutta ja mielenkiintoista reittiä.
Navigaattori kännykässä on kyllä kätevä. Ainakaan ei ihan kokonaan eksy ja tietää vähän missäpäin auto on. Samalla se antaa kilometrit joten tietää paljonko on kävellyt.





Kävin myös influenssapiikillä just sen päivän aamuna kun lähettiin parin tunnin kuluttua sinne metsään. Koska mulla oli sauvat niin mitä ilmeisemmin se sauvojen käyttö ei sopinut yhteen flunssapiikin kanssa vaan piikityskohtaan nous ihan hervoton motti.
Mulla oli oikeen kunnon hauis muutaman päivän, joka vuosihan mä ton piikin oon ottanut mutta eka kerran mä tollasen ison "lihaksen" sain:)
Ei se ollut yhtään kipeä eikä punainen eikä muutakaan, se vaan oli mahtava motti...







No nyt ylimääräinen hauis on kadonnut vaikka oikeestaan nyt olisin sitä lisähauista tarvinnut kun oon makkarin tapetteja sulatellut pois seinistä.
Noi tapetit kun on paksut vinyylitapetit ja laitettu seinään liisterillä jossa on suuri osa erikeeperiä...
Tapetin päällysosa lähtee hyvin pois, senkun repii vaan, mutta alusta jää seinään kun nenä päähän.
Lämpimällä vedellä sulattelemalla ja pikku hiljaa lastalla raaputtamalla se lopulta lähtee hyvin vaivalloisesti.
Koirat ei tykkää sulavan liiman hajusta ja niinpä niitä ei kyllä näy lähimaillakaan kun sulattelen tapetteja pois. Taidan itekin olla vähän "liimapöllyissä" kun toi haju on niin inhottava...
Ainakin saan siitä päänsäryn vaikka kuinka tuuletan huonetta.

Nää on sellasia ikuisuusprojekteja, työhuoneen tein keväällä ja nyt tän makkarin. Katto on jo maalattu neljään kertaan..katto oli tummunut mahottoman tummaksi ja sen tasaisen valkoiseksi saaminen oli aika urakka. Mutta nyt on katto hyvä ja täytyy vissiin mennä katsomaan jonkinmoista tapettia huoneen takaseinään, muut seinät maalaan.
Tapetin väri ja malli on vielä ihan hakusessa, ei pieneintäkään aavistusta mitä mä sinne haluaisin....

Toissapäivänä tuli lumi maahan ja se tuli just kun oltiin neljän jälkeen iltapäivällä lenkillä..taivas oli hassun näköinen kun aurinko paistoi ja pilvet oli ihan mustia ja sitten alkoi sataa lumihiutaleita jotka oli kun pieneiä styroksipallukoita...sellasia ihan pyöreitä:)
Samaan aikaan satoi lunta ihan mustista pilvistä ja aurinko paistoi kirkkaasti.
Mä jäin mäen alle katselemaan kun Markku, Anne ja koko koiralauma kiipesivät mäen ylös ja seisoivat ylhäällä jossa aurinko paistoi sivusta puiden takaa ja maailma näytti ihan omituiselta kun se oli täynnä auringossa kirkkaina loistavia lumihuitaleita...siis nimenomaan huitaleita, ei ne mitään hiutaleita olleet:))

Noi ihmiset ja koiralauma seisoivat mäen päällä ja lähes peittyivät siihen auringossa hohtavan  lumipyryn joukkoon...ja olihan se ihan selvä asia että sillon ei tietenkään ollut kamera mukana...äääkkss....se oli Annen syy kun se sano että ei sitä kameraa ny tarvi aina mukana raahata...perkule viekööt:(((

Mutta nyt on lumi maassa ja pakkastakin on ihan kiitettävät -13 astetta.
Huomiseksi luvattiin oikein aurinkoista ja on tarkoitus lähteä vaeltamaan joku ehkä 15-20 kilsan lenkki...riippuu vähän siitä kelistä.

Sirulle mun pitäis heti tänään ommella kunnon tassunsuojat, sellaset jotka saa kiinni sen takkiin. Sirulla oli ongelmia toissapäivänä vaikka lunta vasta satoi ja sitä ei ollut maassa kun muutama milli...eikös kaikki tarttunut Sirun varvaskarvoihin ja paakkuuntunut sinne ja Sirulla on taas ongelmia kävelemisessä.
Sirun heikko kohta on ollut monta vuotta noi varpaanvälit, vaikka karvat kuinka leikkaa lyhyiksi ja laittaa kaikenmaailman linjamentteja jotka kuulemma pitävät paakut pois tassuista niin Sirun kohdalla se vaan ei pelitä:((
Ainoa mahollisuus Sirulla on kävellä lumessa tossut jaloissaan.
Ollaan kokeitu ja ostettu jos jonkinlaisia koirien tossuja ja Siru on hukannut niitä ympäri metsiä jo vuosien ajan.
Nyt oon ite suunnitellut sellaset jotka ei pääse putoamaan koska ne laitetaan kiinni takkiin.
Pitäis vaan saada ne kiiruusti valmiiksi.

Ne oli mulla mielessä jo loppukesästä, mutta kun Siru sai eläinlääkäriltä sen kuolematuomion (luusyöpä) niin en sitten tehnyt niitä valmiiksi.
Mutta mitä luultavimmin Sirua ei vaivaa mikään muu kuin korkea ikä...eikä sekään oikeastaan sitä mitenkään vaivaa. Siinä se juoksee metsässä kuten muukin lauma ja leikkii ja riehuu ja kotona haukkuu kaikki ovesta sisääntulijat kuten ennenkin.
Hullu-Hipi on edelleen täysisssä sielun ja ruumiin voimissaan<3
Se myös nuortui 5 vuotta kun Anne leikkas sen takkuturkin kauniiksi. Näin ennen talven tuloa ei leikatun vanhan koiran kannata kantaa niskassaan sellasta takkukasaa joka kerää kilokaupalla lunta itseensä.

Vähän kauhulla ootan miten Mintun turkki on leikkauksen myötä muuttunut, tollerilla on kuulemma erityisen suuri vaara menettään hyvä turkki sterilisaatioleikkauksen myötä.
En huomaa silmämääräisesti mitään eroa, mutta sen näkee sitten kun lumi kunnolla tulee. Mintun turkkiin ei ole ikinä aikaisemmin lumi tarttunut kiinni.

Talvi on tulossa, se on pelkästään mukava asia, jo tätä vesisadetta onkin kestänyt ihan tarpeeksi kauan:)

Jopas nyt jotakin kun ihan näytti jo hetken siltä että talvi on tulossa.
On ollut muutama aivan upea pakkaspäivä jolloin aurinko on paistanut ihan kirkkaalta taivaalta. Mä kun epäilin koko auringon kadonneen lopullisesti - no tänään se kyllä on taas tiiviisti piilossa.
Kun lumi tuli maahan (siis se muutama milli) niin eikös Sirun takajalka alkanut taas oireileen:(
Sirulla on ollut jo usean vuoden ajan toinen takajalka sellanen että kylmässä se alkaa kramppaamaan ja jos maassa on hitunenkin lunta joka pääsee tarttumaan tassukarvoihin niin jalka menee kokonaan kramppiin niin että Siru ei pysty kävelemään askeltakaan:(
No sitten kaivoin taas Sirun tossukat esiin ja niinpä Hullu-Hipi kulkee aivan huoletta lumessa kun sillä on tossut takajaloissa:)
Etujalat ei tossuja tarvi.

(Metku) Jaahas...että Sirulle puetaan tossut...mä tarvisin suojakengät kun taas on varpaankynsi rikki....aijai...

(Minttu) On noi bortsut kovasti herkkiä vammautuun....mitäs koheltavat kaikken aikaa, Hohhoijaa mä olen paaaaljon rauhallisempi, siis ainakin joskus:)))


Walesilainen Lee ei kyllä näytä ihan bordercollielta, aika epeli:)) Joo..koivissa on kyllä pituutta - varsinainen hojokoipi....Lumi on vähän oudompi elementti tälle "kakaralle" :)



Mulla on aina Sirulle tossut mukana jos sen tassuihin alkaa lumi tarttumaan ja jalka alkaa oireilemaan.
Jos menee hyvin niin en laita tossuja koska niissä on se vika että kävellessä saa seurata kaiken aikaa Sirun kulkua kun tossut tuppaa tippumaan jaloista ja Siruhan on elämänsä aikana hukannut luikuisan määrän tossuja metsään:(
Edes vetokoirille tarkoitetut tossut ei olleet päivää kauempaa tallella...ne ne hukkuivat yksi kerrallaan lumihankeen jo muutama vuosi sitten.
Joten laitan tossut vaan silloin kun Sirulla alkaa ottamaan jalkoihin, kun on tarpeeksi kuivaa lunta niin Sirulla ei ole ongelmia.
Siru ja Manu on olleet mukana noilla 7 kilsan lenkeillä ja ne kestävät sellaset lenkin ihan hyvin, Siru oli mukana vähän pidemmälläkin eikä sillä ollut mitään ongelmaa.

Ruoka-aika....Markulla on paljon ystäviä:)

Vastavaloon otettu, koko lauma mukana, kyllä sieltä 7 koiraa löytyy kun oikein katsoo...ja Siru kiljuu kita ammollaan :))

Jänniä jääpiikkejä männyn oksissa....
Tää lenkki me tehtiin silloin kun oli ensimmäiset pakkaset.


Eilen käytiin noin 10 kilsan lenkillä ja silloin jätettiin Siru ja Mauri-Antero kotiin.
Keli oli kyllä ihan huippuhieno ja metsä oli niin älyttömän kaunis kun miljoonat jäätimantit hehkuivat monivärisinä pakkasessa.
Yritin kuvat niitä, mutta kameralla on toooodella vaikeaa saada samaa kuvaa mitä silmillä näkee. Olen metsästänyt vuosikausia noita hehkuvia jääkiteitä, mutta harvoin niitä saa kiinni. Nytkin kuvissa ei juurikaan näkynyt sitä väriloistoa jota ihan omilla silmillä näki.
Tää oli ainut kuva jossa noi värit ihan oikeesti näkyi...hassuja pikku kimalteita:)

Koivun latva kiilsi myös monivärisenä, mutta se kiilto hukkui jonnekin kameran uumeniin....Mutta ihan hauska latva kuiteskin:)
Hämähäkki on jo aloittanut joulukoristelut:))

Minttu mietti että jokohan uskaltais mennä jäälle...Muisti kuitenkin että jään alla on kylmää vettä....
Tää pidempi vaellus tehtiin ilman Manua ja Sirua.....

ÄÄÄHH...Nää mäet on ihan kamalia...

Kaipa sitä vaan on jaksettava mennä perässä....Tässä kohtaa on kaksi isoa mäkeä peräkkäin..

Koirat tykkää mäkijuoksusta:)







Toi elukkalauma on kyllä ihan pimeetä porukkaa...Punainen tolleri erottuu hyvin joukosta...ja jää yleensä aina nopeudessa jalkoihin mutta onneks se on kovaa tekoa eikä pienestä hätkähdä..ja sitäpaitsi yleensä Minttu itse jyrää painovoimalla noi bortsut..vaan Toivo on Minttua isompi:)))


Noita jälkiä me vähän ihmeteltiin...ylhäällä on mitä ilmeisemmin jonkun kanalinnun jäljet mutta mikä hemmetin jääsammakko on loikkinut tien poikki...ihan selvät sammakon jäljet vaikka pakkasta oli aamulla -8 astetta, eikä tuossa kohtaa ole mitään suoaluetta vaan kuiva kangasmetsä..?????

Jos toi on ollu UFOSTA TULLUT PIENI VIHREÄ SAMMAKKO-UKKO:)


Markku lähti Annen autolla eilen liikenteeseen ja Nokian sillan tietyön kohdalla Markku pysähtyi jonon päähän ja rekka tulla tömähti perään niin että Caddyn takaikkunat lentelivät taivaan tuuliin....Koiranhäkit siirtyivät pois paikoiltaan, mutta eivät menneet rikki ja onneksi siellä ei ollut koiria, niille olis kyllä voinut käydä pahemmin vaikka itse häkit kestivätkin tömäyksen.
Markku poikkesi lääkärissä kuvauksissa kun niska nitkahti ja tuli kipeäksi. Caddy ei mennyt lunastukseen vaan se korjataan...hmm...tavallinen pikkuauto olis varmaankin mennyt pahemmin lyttyyn mutta onhan tuo lähes pakettiauton kokoinen joten se kesti paremmin ja rekan nokka oli tasainen eikä päässyt tulemaan takaosasta sisään.
Anne saa jonkun pikkuauton siksi aikaa kun omaa autoa korjataan. Voi mennä useampi viikko kuulemma:(
Maanantaina pitää viedä se merkkiliikkeeseen ja katoptaan nyt kauanko ne siellä sitä korjaavat.

Tuota Nokia Edenin lähettyvillä olevaa siltaa on korjattu niin kauan kun muistan, kun se saadaan valmiiksi niin ei mene kun pari kuukautta kun se revitään uudelleen auki....Mä en yksinkertaisesti pysty käsittään mitä ihmettä ne siinä vuosikausia on tehneet.

Mä olen syönyt kakkua enemmän kun laki sallii kun oli jonkinsortin synttärit. Mä en ikinä haluais juhlia synttäreitä mutta aina tulee kuitenkin muutama sukulainen ja tuttava käymään.
Mulla on oikeestaan ihan kamala synttärikammo, itse synttäripäivänä en ikinä huoli meille ketään.
Nytkin nukuin sen päivän ohi, en noussut koko päivänä sängystä...mä siis inhoan kaikenmaailman kissanristiäisiä yli kaiken ja omiani kaikkein eniten.
Joo..kyllä lahjoja ja korttejakin on ihan kiva saada mutta en mä juhlia halua...mitä hemmetin juhlimista on vanhenemisessa?
Mä olen ihan tarpeeksi vanha, ei siitä nyt muistutella tarvi......

Mä olen viimeksi juhlinut 18 vuotis-synttäreitäni ja sen jälkeen olen inhonnut joka-ikistä syntymäpäivääni. MIKS EN OO SYNTYNYT KARKAUSVUONNA SINÄ PÄIVÄNÄ JOKA ON VAAN JOKA NELJÄS VUOSI?
Olisin huomattavasti nuorempi nyt:)))))

No nyt se on taas juhlittu joten sekin kidutus on taas tältä vuodelta ohitse.

Mihin tää aika oikein karkaa ?

Mulle on tullut joku ihme aikakriisi, kun tuntuu että en saa mitään tehtyä ja jonkun asian nyperrykseen menee aina koko hemmetin päivä---ÄÄÄKKS---TÄN TÄYTYY OLLA VANHUUTTA !

Myönnetään että vanhalta on tuntunutkin...hitto kun on raskasta talsia tuolla metsissä kun on lunta 20 senttiä. Millä sitä aina osaakin mennä sellasen paikkaan jossa kukaan ei ole ehtinyt vielä tekeen polkua....

Meidän lenkillä on aika mäkistä maastoa....Koiralauma tuli mielenkiinnosta katsomaan pääsenkö kaatumatta sileää kalliota alas..Mä muuten pääsin :)

Joo.....Aika korpea....

Aina kannattaa kyylätä nameja, sitä ei ikinä tiedä jos taskussa olis jotain hyvää :) Mahdollisimman nöyrä ilme vaan niin mahikset saada nami paranee :)




Täällä on ollut melkoista vilinää kun koko 7 koiran lauma on ollut aika paljon hoidossa.
Markku oli Annen autolla liikenteessä kun rekka jysäytti perään ja Caddystä tuli puolta metriä lyhyempi....no ainakin melkeen..
Markun niskat oli vähän aikaa jumissa ja se kävi kolarin jälkeen heti lääkärissä ja niskat kuvattiin mutta ei onneksi löytynyt muuta kun normaalia kulumista...
Onni oli että koirat ei olleet mukana, jos ne olisivat ollet perässä häkeissään niin olis voinut käydä ohraisesti :(

Annen auto meni lunastukseen ja yhtäkkiä parissa viikossa piti etsiä uusi auto kunhan ensin vakuutusyhtiö mietti asiaa ikuisuudelta tuntuvan ajan.
Sen takia koirat oli paljon meillä kun nuo kävivät Markun kanssa autoja katselemassa ja (upea-heh)  Seat Ibiza jonka Anne sai käyttöönsä kuolla kupsahti jo muutaman kilometrin jälkeen ja jouduttiin hinaamaan pois. Anne ei ehtinyt ajamaan edes kotiin asti....
Uusi yritys ja ja taas uusi Seat Ibiza joka kävi ja kukkui ja vilkutteli kaikkia varoitusvalojaan kun joulukuusi...Mutta auto selvisi vammoitta sen ajan kun se oli Annella..Tosin se kyllä seisoi meidän pihassa jonkin aikaa ja Anne oli meidän autolla liikenteessä.
Seatin alati vilkkuvat varoitusvalot kun ei paljon houkutelleet ajamaan kovin pitkälle...

No sitten löytyi WW Caddy joka onkin oikeastaan aika hieno, automaattivaihteet ja tummennetut lasit ym. hienouksia...Joten nyt auto-asia on kondiksessa :)
Tää Caddy on uudempaa mallia kuin entinen ja ihan jo auton näköinenkin, ei sitä erehdy enää luulemaan koirankopiksi....

Tän kaiken keskellä Metkulla oli juoksu ja pojat sekos kokonaan, mä kuuntelin Viljon kiljuntaa kaks päivää ja meinasin tulla hulluksi. Muuten niin kiltti ja ihana Viljo muuttuu kammottavaksi ulvovaksi alfa-urokseksi kun Metkulla on juoksu..Eikä Toivo ole paljonkaan helpompi, pelkäsin että jompikumpi saa sydärin ja Metku hikeentyy lopullisesti. Metku kun antoi pojille kyytiä eikä hyväksynyt niiden kosima-yrityksiä.

Lopulta "tytöt" oli täällä pari päivää ja "pojat" olivat kotonaan :)
Myös Manu oli kotonaan koska se saa hepulin ja astmakohtauksen kun haistaa juoksuisen nartun...Astmakohtaus tulee siitä kun se nuuhkii niin innoissaan lattioita että ruttunenä menee täyteen"villakoiria"ja osa karvoista on varmaan keuhkoissa asti..Manun nenässä on enemmän imua kun keskuspölynimurissa...   :)

Meillä oli sitten Siru, Minttu, Metku ja Lee ja työillä oli oikein hauskaa keskenään, Metkukin unohti koko juoksun eikä mörnöttänyt sängyn päällä ja näytellyt pojille hampaitaan...niin kun niitä poikia ei kerran ollut täällä :)

Hän on Walesin lahja kylmään pohjolaan, Kemi Lee ..Mun mielestäni nimi kyllä viittaa paljon enemmän jonnekin..ehkä Thaimaaseen...Se on Lee vaan ja söpö tyttöhän tuo on :)


Yleensä paksu tolleroinen jyrää koko lauman alleen, vain Toivo on ronskimpaa tekoa..no joo..onhan Minttu kieltämättä melkolailla paksumpi...Ei taitais pikku laihis tehdä sille pahaa...


Oih..nyt pitää ravistella kun kutiaa.....






Sylipainia....


Aika murhanhimoinen punainen peto  :(

ÄÄKKSS..Mintun nenä on taas punainen ja karvaton kun talvi tuli. Joka talvi se kaivaa nenällään hangessa aina niin syvälle että routainen maa tulee vastaan ja sitten vielä siitäkin syvemmälle...onkohan se jotain sukua sioille...Joka tapauksessa kesän aikana kasvanut karva lähtee heti kun maa kovettuu...

Siru yritti pysyä pois jaloista, sen arvolle ei ole sopivaa enää telmiä muuta kun Manun kanssa, Mauri-Antero on Sirun oma pikku purulelu, siis kaikessa ystävyydessä, ei Siru Manua satuta vahingossakaan. Manu on aina ollut Sirun suuri suosikki, tuosta muusta laumasta se ei niin piittaa :)
Siru näyttää mun mielestäni tässä kuvassa ihan sarjakuvan "Kiroilevalta siililtä".....Ilme on erittäin myrtynyt kun mokomat brutaalit koiraeläimet riehuu pihassa :)


Kuvat ei oo parasta A-luokkaa, koirien vauhti oli isompi kun mun kameran sulkijan nopeus näin hämärässä kelissä.....Metku taas on Mintun ja Leen suosikki, sen kanssa on aina kiva peuhata :)
Tällä laumalla on oma selvä järjestys jota kaikki kunnioittaa.



Metkun juoksu onneksi loppui ja sitten on tullut tehtyä pitkiä lenkkejä, nyt ei enää pääse normaalireiteille kun siellä suksivat hiihtäjät, joten metsään vaan koirapoluille :)
Tuolla Porin tien varren metsissä on hyviä lenkkimaastoja ja siellä olen käynyt itseäni yrittämässä tappaa moneen kertaan...toistaiseksi oon vielä selvinnyt hengissä vaikka koville on ottanut.

Kun lunta tuli enemmän ja normaalit polut on hiihtäjillä, niin lähdettiin sitten ekana oikein lumisena iltapäivänä tekemään lenkki jota ei olla vähään aikaan tehty. Lenkki kulkee kallioilla ja metsässä ja lumi oli ihan sairaan raskasta raahustaa ja välillä tuntui että en askeltakaan enää jaksa ottaa....Ilta alkoi hämärtymään ja koska pimeä tulee niin aikaisn niin mehän oltiin vasta vähän yli puolenvälin kun alkoi olla melko pimeä.
Mä jo suunnittelin vakavissani laavun rakentamista ja sanoin jääväni sinne seuraavaan päivään asti..



Metsässä on kieltämättä aika mielenkiintoista kulkea pilkkopimeässä, polkuja ei ollut vielä kukaan muu mennyt ja Anne teki edellä jonkinmoista polkua ja Markku toisena ja mä jossain 100 metrin päässä perässä henki hieverissä hiki valuen silmille ja jalat 100 kilon painoisina (ainakin) ....Onneksi oli kävelysauvat joilla sitten kokeilin edessä olevaa polkua että olisin edes pysynyt pystyssä, Anne kompastui oksaa ja römähti hankeen nenälleen  Heh...jotain hupia sentään mun tuskaani...

Siellä oli kyllä helppo suunnistaa kun edessä näkyi linkkimasto ja hiihtoladun valot vilahtelivat siellä täällä. Eihän sinne eksymään pääse millään, kunhan vaan voimat riittää niin kyllä autolle löytää aina.

Lopulta päästiin autolle  ja seuraavana päivänä mentiin lähes sama lenkki Markun ja 5 koiran kanssa :) Manu ja Siru jätettiin kotiin, niiden ei parane ihan joka päivä tehdä noin raskaita reissuja.
Valoisassa olikin helppo kävellä, matkakin tuntui paljon lyhyemmältä eikä viikatemies kolkutellut selän takana kuten edellispäivänä...

Pimeän metsän petoja......Silmät kiiluen...

Minttu ei yhtään tykkää kun sen tassuja puhdistetaan, se mielummin kalvais lumikökkäreet itse pois....




Oonhan mä jotain hyödyllistäkin sentään tehnyt - Sain lopulta valmiiksi Sirun tossut joita ilman Siru ei pysty lumessa kävelemään. Kymmenien kalliiden kaupasta ostettujen tossujen jälkeen Sirulla on viimein tossut jotka TODELLAKIN pysyvät jalassa eivätkä huku ekalla reissulla metsään kuten ne kaikki kalliit kaupasta ostetut on hukkuneet.....

Kyl se niin on että jos hyvin toimivaa meinaa saada niin on paree tehdä itse !
Sama koskee Mauri-Anteron haalaria jota etsin vähän joka hemmetin eläinkaupasta.
Manu kun on tollanen paksu lyhyt pötikkä niin eihän sille mistään haalaria löydä.
Jos on sopiva etupäästä niin on puoli metriä liikaa takapäässä....

Päätin sitten lukuisten eläinkauppojen ja vielä lukuisempien sovitusten jälkeen ostaa haalarin ja laittaa sen melko lailla uuteen uskoon.
49 euroa ja 90 senttiä maksoi Hurtan haalari jonka katsoin olevan Maukalle sopiva vaikkakin tassuja ei saanut millään läpi liian kireistä lahkeista :(
Minkä hiton takia lahkeisiin laitetaan niin kireä resori että koiran tassut ei mene siitä millään läpi...puku kuitenkin oli senverran paksulle koiralle tehty että luulis nyt suunnittelijan tietävän että paksulla koiralla on isot tassut....Eikä niiden koivet ole mitään tulitikkuja :(

Joten mä sitten purin siitä jalkaosat lähes kokonaan pois ja tein uudet lahkeet ja ompelin lahkeisiin tarranauhat joka helpottaa todella paljon pukemista, kireiden resoreiden jäädessä pois.
Otin myös rinnasta pois heijastinnauhan joka kiristi rintaa kun microfleece muuten on mukavan joustavaa.
Näin pötikkä sai itselleen sopivan haalarin ja tää meidän iltareissu olikin puvun ensikokeilu ja Manu todella tykkäs haalaristaan, vaikka Annen mielestä Mauri-Antero näytti ihan Maatuskalta..siis sellanen puinen paksu mummo jonka sisällä on toinen paksu mummo jonka sisällä on toinen paksu mummo jne..jne.... :)


Mauri-Antero + uusi haalari - Manun ilme johtuu namista joka sillä oli edessä, muuten se olis lähtenyt litomaan haalareinensa :) Se tietää saavansa namin kun pysyy paikoillaan, silmät vaan tuppaa pullistuun päästä kun nami olis NIIN hyvää :)



Nyt metsän risut ei enää raavi Manun kainaloita verille.
Sillä ei ole kainaloisssa karvaa juuri ollenkaan niin ne on aina olleet kovilla kun Maukka loikkii jäniksen lailla risukossa :)
Manu ihan selvästi nautti siitä että oli lämmin ja että haalarissa oli se etuosa ja myös pitkät lahkeet koska Maukka ei todellakaan ole mikään karvakasa jota paksu turkki suojais.

Nyt mulla on meneillään ompeluvaihe, pitää ommella kaikkea mahdollista ja vähän mahdotontakin. Kohta kuitenkin kyllästyn ompelemiseen ja se jää taas seuraavaksi viideksi vuodeksi..äähhh....

Se mikä kyllä kieltämättä kiinnostais nyt olis koiran pannat ja muutkin vaatteet.
Varsinkin Bostoninterrierin ja Ranskanbulldogin ja muidenkin sen mallisten koirien on todella vaikea löytää haalarimallisia vaatteita kaupasta.
Ja juuri ne sellaisa eniten tarvis....Eihän paksukarvainen musti tarvitse haalaria :)

Ja kun katselin tuota Manun pötikkää niin kyllä se selvästi nautti siitä että oli lämmin eikä risut pistelleet. Pelkkä loimi ei suojaa ohutkarvaista rintaa, kainaloita ja jalkoja.
Vaikka bostiksella paksu nahka onkin :)

Ja sanotaan nyt vaikka näin että - Kyllä koirien kauniit koristellut pannat ja asialliset vaatteet (ja vähän hepenetkin) ovat tulleet jäädäkseen.
Mulla olis kyllä taito ommella mutta ryhtymiskynnys on ollut melko korkea, nyt kun oon jättänyt kaikki turhat vapaaehtoistyöt muiden harteille niin olis aikaa tehdä jotain järkevää.

Oon koko ikäni tehnyt ilmaistyötä milloin missäkin hemmetin seurassa ja yhdistyksessä ja nyt saa riittää.
Mä oon viimein vapaa vapaaehtoistyöstä - niin kivaa kun se välillä olikin ja tietenkin vapaaehtoistyöntekijöitä aina tarvitaan.
Aikansa kutakin ja enköhän mä todellakin ole jo osani tehnyt :)

Ottakaapa oppia -kyl naapuria pitää rakastaa !

Joka vuosi suren noitten soramoisten kohtaloa kun ihmiset ruokkii niitä kesällä ja syksyllä ja sitten ne raukat jää tänne talveksi. Viluissaan ne sulloutuu Tammerkoskeen tai jonnekin muihin suliin paikkoihin ja osa selviää ja suuri osa ei.
ÄLKÄÄ ruokkiko sorsia koskaan, ei ne pienet söpöt sorsanpoikaset vahvistu pullalla ja homeisilla leivän kannikoilla :(
Tässä on tulos siitä "eläinrakkaudesta" , "Pitsi" kuvan reunassa on betonimuurissa olevaa jäätä.  öööhh.....mistä huomaankin että kuva on näköjään suoristamatta  :(
Pakkasta -22 astetta ja hyisevän kylmä viima ja lauma palelevia sorsia ilman ruokaa.
Mun sormeni kesti alle 5 minuuttia ja sen jälkeen en enää saanut kameralaukun vetoketjua kohmeisilla sormillani auki....Ja nää joutuu elään täällä koko talven  24/7......  :(


Toivotaan että ihmiset viisastuu...Mutta nyt alkaa lumikenkäkausi ja huomenna on eka kenkäily viime talven jälkeen  JEEEE!!!!   :)


Meiltä löytyy vielä pihanperältä muutama Tyrni, mitenkäs noi on tuonne jääneet..No jos oikeen tarkemmin ajattelen niin myös mun porkkanani on edelleen maassa, puolimetrisen lumikerroksen alla :(
Porkkanoiden koko oli se joka ei innostanut sadon nostamiseen - en voi ymmärtää miten aina ennen olen saanut komeita jykeviä porkkanoita ja tänä vuonna tuli pelkkiä naatteja..sellaset silmäneulan paksukset juuret ja valtava naatti...Mitähän ihme myrkkyä mun pellossani on ?

Joulu se sitten oli ja meni.
Vuosi on taas kohta ohitse ja hypätään vuoteen 2013 vaikka maailmanlopun pitikin tulla 21.12-2012.
Jostain syystä se nyt ei sitten tullutkaan ja ne kymmenttuhannet ihmiset jotka roikkuivat ympäri maailmaa - pitkin tiettyjen vuorien rinteitä oottamassa jotain ihmeellistä "ilotulitusta", saivat kömpiä alas noloina odottamaan seuraavaa ennustettua aikaa..hmm..enpä tiedä koska se sitten on.

No eipä noita voi tosissaan koskaan ottaa vaikka moni näyttää ottavankin...

Ja tuossa lasissa on sitten muuten KOLAA ei viiniä, ja kyllä...olen selvinpäin vaikka sitä ei kuvasta ihan heti huomaakaan  :)



Manu sai ennen joulua flunssan ja se kröhi ja pärski ja silmät oli punaiset ja vetiset, sitten kun se parani niin Siru parka sai saman flunssan ja Sirulle se ottikin vähän kovemmalle kun ikää sentään on jo kohta 15 vuotta :(
Sirun jouluaatto meni kuumetta mittaillessa ja se oli hyvin nuopea ja punasilmäinen ja tuhisi ja aivasteli..Annettiin sille kipulääkettä parina päivänä kun se vaikutti niin onnettomalta ja lääkkeen voimalla se piristyikin aina vähäksi aikaa ja nyt alkaa flunssa olla voitettu ja Siru taas normaali "Hullu Hipi" :)

Kuumeen mittaaminen ei paljon Hipsua naurata, Annea kylläkin...ja Sauli tietenkin seurasi toimitusta mielenkiinnolla..ehkä se odotti jotain syötävää..öyks.....(tuossa sohvassa oli Sirun takana pyyhe suojana-ihan varmuuden vuoksi)



Siru on tehnyt nyt jo pikku lenkkejä mutta pidemmälle sitä ei ole viety, kunhan pikku pissilenkin teki kun oli niin hitsin kylmäkin joulun kieppeillä että eipä muutkaan koirat paljon ulkona olleet.

Minttu tietenkin vahtii naapuria innolla pakkasesta huolimatta. Sillä oli ennen joulua kova ongelma naapureiden parin viikon lomamatkan aikana. Minttu oli jo kovasti onneton ja huolissaan kun ketään ei näkynyt pihassa.
Jostain syystä Minttu on niin ihastunut tuon toisen puolen naapureihin että se jaksaa istua aidan vieressä vaikka päivän ja odotella jos vaikka joku sattuis tulemaan pihaan.
Toisen puolen naapureita se ei noteeraa millään tapaa vaikka piha on oikeastaan lähempänä kun tuo toinen.
Mutta Minttu nyt vaan on päättänyt ottaa elämäntehtäväkseen juuri näiden toisten naapurien vahtimisen, onneksi se sentään pitää kuononsa kiinni eikä hauku, se vaan katselee ja ihailee  :)

Joulua vietettiin viiden ihmisen, seitsemän koiran ja kahden kissan voimin.
Nyt olikin pitkät pyhät joten aikamoinen hulina oli monta päivää :)



(Sauli) HEI EMÄNTÄ - Päästäs mut nyt jo alas täältä, mä haistan ihan selvästi jostain RUUAN hajun !

(Sauli) Mä olen kovasti suloinen ja pehmeä ja ihana, sellanen mamman mussukka...siis oikeesti cat from hell....kjäh....

(Siiri) Olen SUURI ja vaarallinen sohvapeto...kohta hyökkään...

(Siiri) Kyllä mä tiedän että ytitätte saada kuvia leikittämällä mua...siitä vaan mä olen NIIN huippumalli !

(Minttu) Anne hei ! Miks taas puet mut tälläsiin helyihin...joka joulu sama kärsimys, toinen pukee ja toinen kuvaa...Ihan eppistä...

(Minttu) No hyvä on - yritän poseerata "fiksusti" HUOKAUS......


Sitten tytöt kauniisti paikallaan....KIITOS <3  (Lee) Mitä tää nyt oikeen on?..Mikä ihmeen joulukuva? En mä ole ennen mitään joulua nähnyt..(Metku) Oo nyt hiljaa ja pidä sitä hiton nauhaa suussas niin päästään tästäkin hommasta eroon...

Manu hei...sano "MUIKKU".... (Manu) Mä hymyilen enkä muikuttele....

(Siru) Mä kyllä en oikeen ymmärrä tätä jouluhössötystä...ATSSSHIIHH....Hyvä puoli on että monen vuoden kokemuksella tiedän että tämän koristelukurjuuden jälkeen saa leluja ja namia :)



Siiri ja Sauli suorittivat astioiden esipesun huolellisesti joka päivä ja Sauli varasti joululimppupussin ja ehti syödä puolet täydestä pussista ennenkuin asia huomattiin.
No mä sitten otin ne paremmat limput pussista missä ei ollut kovin paljon kissin hampaanjälkiä ja siinä ne sitten sytötiin joulupöydässä ihan hyvällä ruokahalulla.

Kyllä jokainen tiesi missä leipäpussi oli seikkaillut mutta mitäs pienestä.
Mä luulen että meidän porukka on tottunut lähes kaikkeen mahdolliseen, eikä niiden ruokahaluja vie mikään.

Joulupöytää kattaessa sattui pikku haaveri kun kannoin lisätuoleja pöytään niin kompastuin lattialla olleeseen koirankuppiin ja siitä sitten tuolin kanssa komea ilmalento mahalleni tuolin päälle ja tuolin jalka tökkäs suoraan mua kylkiluuhun niin että oli ihme että luut säily ehjinä, toiseen polveen tuli mustelma kun se hiton koirankuppi jäi polven alle kun kaaduin. Kuppi ihme kyllä säilyi ehjänä..

Mahtavien OI OI VOI VOI AI AI ja P(/&&€€"€#&%%/&(//(/)((=)=))(/&/&%%#€#"#%€€/&)=((/%&%€%€#€%&%/()(=)?=?=(=)(&(/&€%€#%€€%&/()==?`=/&%#€#!#"€#&%%/&&(/(&&/%#€%#%€/&&(//)(=)(=)?=)?=  sadatusten jälkeen keräilin kivistävät luuni lattialta ja totesin että henki vielä sentään pihisee jonkin verran, joten ei muuta kun SYÖMÄÄN!
No nyt on hmmmm...tississä mahtava mustelma ja olin pari päivää sen näköinen kun normaalin D-kuppiin olis laitettu DDDD+ silikoni.....  :)

No joo...ruoka maittoi siitä huolimatta ja liikaa tuli syötyä kuten aina ennenkin :(
Täytyy myöntää että olin loppuillan aika hissun kissun kun ei paljon tehnyt mieli liikkua enkä saanut kättäni nostettua kun sattui niin vietävästi.
Lahjat tietenkin jaettiin ja niitä oli taas kerran ihan liikaa kuten aina.
En mä mielestäni ostanut paljon mitään ja siitä huolimatta paketteja oli puoli olkkaria täynnä.

Koirat ja kissat sai tietenkin omat pakettinsa ja vinkusiat ym. lelut pysyivät melkein pari tuntia ehjinä ennenkuin ne sai heittää roskiin :(
Ne mokomat vinkusiat jotka normaalisti on kestäneet muutaman kuukauden menettivät nyt muutamassa tunnissa sisuksensa...osa jo muutamassa minuutissa :(
Olen varma että niiden laatua on huononnettu kun huomattiin että ne kestivät liian kauan. Meilläkin oli joskus vielä kesällä ehjiä sikoja ja Siru kuitenkin on aina ollut se pahin sikojen murhaaja.
Täytyy tosin myöntää että seitsemän koiran hyökkäys vie kyllä sialta kun sialta hengen aika nopeaan....

Pieni söpöinen Lee oli vähän ihmeissään tavaran paljoudesta ja koko jouluhössäkästä, sille tää oli ensimmäinen joulu <3
Lee on aina hyvin "kohtelias" koira, se aivankuin kysyy luvan ennenkuin tekee mitään uutta ja erikoista ja pakettien aukaiseminen oli asia joka hiukan ihmetytti tätä hyvin kohteliasta Walesin ihmettä <3

(Lee) Tota noin...mikä tää on..saanko mä ihan oikeesti avata tän, onko tää nyt se joululahja?  En mä ymmärrä joulusta yhtään mitään....

(Toivo) On toi rääpäle aika tyhmä, ei ymmärrä edes avata lahjaansa...hmmm..kyllä se vielä oppii kunhan vanhenee...JEE..täällä on vaaleanpunainen VINKUSIKA tapettavaksi :)

(Siru) Duuskis..mä en haisda midään...mulla on duha...ATSHIIIHH...Odnkohand däällä sisällä dameja..niisk..

(Manu)  HEI MISSÄ VIIPYY MUN LUKUISAT PAKETTINI ???????????

(Manu) Mamma - Metku kiusaa mua....  (Metku) Ite yrität lähennellä liikaa... kröhm...

(Lee) Siis mä en voi uskoa että sain näin paljon ihania lahjoja  JOULUNA ON KIVAA..Kunhan toi emäntä ei sullois tätä palloo mun kitaani...hmm...

(Metku)  Hih...mä kyttään ja sitten vien muiden lelut...



Ensi jouluna en osta koirille mitään, laitan sukan sisään jotain täytettä ja laitan solmun siihen ja siinä on ihan yhtä mieleinen lelu kun kallis kolmen minuutin vinkulelukin ;)

Ikeasta ostettu sika-käsinukke kesti kaikkein kauimmin ja se on edelleen lähes ehjä :)
Ja se on hyvin mieluinen lelu ja sitä on nyt vielä Manukin retuuttanut ihan tosissaan ja edelleen se hymyilee tuolla lattialla...joten kaikki Ikeaan ostamaan käsinukkeja !
Tuo sikanukke oli vielä tarjouksessa siellä kun ostin sen, siellä on vaikka millasia ja mua suututtikin kun en ostanut enemmän niitä ja jättänyt noita kalliita koiranleluja ostamatta.

(Manu) Tota noin - saiskos vähän häiritä...Tää mun sikani on varmaankin kuollu, se näyttää ihan elottomalta!

Ja sitten kaamea sika heräsi henkiin ja koiralauma sai hepulin...

(Viljo) Mä huomaan että sun käsi on sen sisällä - uskallako siis purra?  No syytä sitten ittees jos sormet lähtee....(Kun koiralauma tottui käden täyttämään sikaan niin se oli erittäin suosittu lelu, eikä keneltäkään ihmisolennolta lähtenyt sormia irti....)  Kuvauksissa ei myöskään vahingoitettu kyseistä sikaa, kieltämättä vinkusiat saivat surmansa......



Joulupäivänä lähdettiin koko porukalla katsomaan "Hobitti" elokuvaa 3D versiona ja mä huitasin napaani muutaman Panacodin kun en olis muuten pystynyt lähtemään tuon kylkiluuni kanssa istumaan elokuvateatteriin.....No joo...mä nukuin yli puolet elokuvan alusta ja näin vaan vajaan tunnin siitä lopusta...Elokuva kesti sentään kolme tuntia!

Anne oli kärmeissään kun oli tilannut liput ja yks tylsimys kuorsaa lähes koko filmin ajan...Siis ihan hyvä se filmi oli..ainakin se loppu...
Meillä on tapana käydä porukalla joulupäivänä elokuvissa, muuten ei niin usein tule missään yhdessä käytyäkään kun Juha ja Päivi asuu kaukana ja työkiireiden takia ei juurikaan ehdi käymään kun muutaman kerran vuodessa.
Joulun Päivi viettää kotonaan itä-suomessa ja Juha täällä kotona.

Ostin uuden Trivialin jouluksi ja sitä vähän pelattiin ja todettiin että ollaan tultu tyhmemmiksi, uudet kyssärit oli aika vaikeita.
Me ollaan aina pelattu vanhaa trivialia ja sen kysymykset alkoivat jo käydä pikkasen vanhanaikaisiksi kun sellasia maita ei enää ole olemassakaan mitä niissä kysellään...ja muutenkin kaikki on niin muuttunut että eipä tuolla vanhalla versiolla oikein enää ole järkeä pelata.
Pitäis käydä läpi ne kortit ja heittää pois ne joissa on vanhaa tietoa.
"Mikä on Neuvostoliiton pääkaupunki" hmmm......Tai mitkä ovat Tsekkoslovakian rajanaapurit...

Nyt kun kunto alkaa taas olemaan sellanen että pystyis ehkä jo taas kävelemään ilman että kylkiluut tippuu pois paikoiltaan niin pitäis huomenna lähteä lumikenkävaellukselle. Niin tässä vähän suunniteltiin.
Siru ja Manu saa luvan jäädä kotiin, niitä en uskalla ottaa mukaan.
Pitää täyttää niille noi aktivointipallot niin saavat askarella niiden kanssa.
Palloon mahtuu hyvin nameja ja niitä on vaikeampi saada pois kun tavallisesta kongista.
Kun vielä täytön jälkeen laittaa palloon juustoa tai muuta herkkua tiiviisti "kanneksi" ja sitten laittaa sen pakkaseen jäätymään niin siinä on kunnon muutaman tunnin työ kun nää saavat kaikki sapuskat pallosta pihalle.

Mutta nyt toivottelen OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA kaikille lukijoilleni!

En kuitenkaan ehdi päivittää tätä blogiani enää tän vuoden puolella joten tapaillaan sitten taas uudelleen vuonna 2013  <3

Ai niin ja viimeisten tietojen mukaan se maailmanloppu tuleekin 13.13-2013....Nyt on mietittävä vaan nimi tuolle uudelle kuukaudelle...

Aivan ihmeellinen ilmiö taivaalla eilen, ihan selvä aurinko möllötti lähhes pilvettömältä taivaalta :)
Eipä juurikaan mokomaa ole näkynyt pitkään aikaan. Katselin just kuviani joita on koneella muuutamn vuoden ajalta ja totesin että en ole ikinä ottanut niin vähää kuvia kuin tänä kesänä, syksynä ja nyt talvella....
Lähes kaikki kuvat on otettu niinä muutamina aurinkoisina päivinä mitä on ollut.

Ollaanhan me käyty rämpimässä lumikengillä hiki päässä monenakin päivänä, mutta ei ole viitsinyt ottaa kameraa mukaan kun keli on ollut niin surkean pimeä :(
No joo...käytiin me lumikenkävaelluksella vähän pidemmälläkin jonne ei voitu ottaa mukaan Sirua eikä Manua.:(
Hmmm...Ihan kiva reissu oli ja laavulla porukat sai lähes hysteerisen naurukohtauksen kun Anne otti musta pari tooodella hyvää kuvaa, jotka ei todellakaan kovin paljon meikäläistä mairittele. Ei mua toden sanoakseni sillon nuo kuvat ihan kauheesti naurattanu vaikka toiset putoilikin penkiltä kuvia katsellessaan :(

FHEH..FHEH.....Tekohamfaat putos farmaan matkan farrelle...
(siis mä kärsin ihan suunnattomasti kun laitoin nää kuvat tänne.....)

JEE...Äite näyttää kerrankin ihan omalta itseltään :)

Jaa että tollanenko muija mulla onkin, mihin se entinen katosi ...on tuossa jotain samaa näköä kuitenkin...



En siis voi ymmärtää että miten ihmeessä NOIN KAMMOTTAVIA kuvia yleensäkään tulee, enhän mä nyt mikään ruusu ole mutta kukka kuitenkin.....
Kuvat on niin kamalia että säilytän ne koneella muistona siitä että olen jo tämän ikäisenä näyttänyt vähintään 109 vuotiaalta....Markku meinas tukehtua sämpyläänsä, Anne putos melkein penkiltä naurukohtauksensa kanssa ja mulla oli niin hiton hiki ja väsynyt olo - joten tuolta näyttää 10 kilsaa lumikengillä viimeisillä voimillaan raahustanut 109 vuotias iloinen kuntoilija....

Hmmm...no joo... Anne keräili luunsa penkin alta, nauru pidentää ikää....


Kaakao oli ainakin hyvää ja tulikuumaa, hyvä termari :)

Ja kyttääjiäkin oli kiitettävästi...


Koska olen rehelllinen ihminen (heh) niin laitan kuvat tänne jotta ne säilyy netin syövereissä myös jälkipoville ja tulee varmaankin jossain vitsisivustoilla vastaan....
Mutta ihan aikuisten oikeesti - en kai mä nyt ihan tuolta todellisuudessa näytä - vai näytänkö ?
Se joka niin sanoo, saa tän pahansisuisen 109 vuotiaan muorin potkun persuksilleen, kyllä mulla vielä potkua riittää kunnioittettavan korkeasta iästäni huolimatta :(

Se siitä - elämä ei voi aina olla palkkää kaunista auringonpaistetta vaan sekaan mahtuu päiviä jolloin olis ollut paree pysyä petin pohjilla - kuten tää laavu-kuvauspäivä....

Yritän kuitenkin tuskallisesti koota itseni ja miettiä että eihän ulkonäkö ole kuin pintaa...Ehkä en enää pääsis näyttelemään Kauniisiin ja Rohkeisiin, se aika on auttamattomasti kaukana takana - ton kuvan perusteella noin 90 vuoden päässä takana...Että kyllä se Titanicin uppoaminenkin on vielä hyvässä muistissa kun olin nuorena plikkana siellä laivalla ameriikkaan menossa ja selvisin sentään henkissä....Ai siitä taitaakin olla vähän kauemmin.....vuonna 2012 se tais upota mikäli oikein muistan...

KRÖHM...Jos sitten yrittäisin uudelleen koota itseni, kuten luuranko sanoi toiselle että "Yritä nyt hyvä mies kerätä itsesi kokoon" kun tuo äskeinen ei oikein onnistunut..siis tuo lumikenkäreissu oli ihan kiva mutta ehkä himpun verran liian pitkä mulle koska kärsin tuossa vaiheessa vielä jouluisesta kohellluksestani jossa pari kylkiluuta tais pikkasen murtua...ne on edelleen vähän kipeät ja polvi on edelleen turvoksissa, aika kova rysäys se kyllä oli.
Enpä ole lekurissa käynyt vaikka varsinkin istuminen vieläkin sattuu kylkeen.

Juu - se on tuo korkea ikä joka aiheuttaa jo luunmurtumia ym.
Tuossa kuitenkin alkumatkan kuvasatoa...siis vähän kauniimmista kohteista...Keli vaan oli pimeä ja synkkä ja salamalla kuvatut on aina huonoja ja ilman salamaa pimeitä :(

Kalkkia peltoon - maanviljelijät ne ei huili talvellakaan :)


Joku suur-peto hyökkäsi sauvan kimppuun....

(Viljo) Tässä olis vähän naavaa..     (Minttu) Mitenkähän mulla on pahat aavistukset.....

(Minttu) Ihan niinkuin arvelin, pientä viatonta tolleria kiustaan taas....(Viljo) En se mä ollut.....en varmana ollut..

(Viljo) Mua aina syytetään kaikesta... (Minttu) Mä kärsin vaan...ei tää sen kummempaa ole...kyllä mä tiedän kuka tän mun päähäni laitto.

Oikeastaan tää naava kaunistaa mua, mulla on TUPEE, Oikeestaan mä haluan pitää tän aina :) (Minttu on koira joka sopeutuu kaikkeen ja on aina iloinen hömelö)

Joo...Naava kaunistaa muitakin kuin koiria....



Siru kärsi flunssasta kauemmin kun olisi ollut suotavaa ja me käytettiin sitä eläinlääkärillä kun epäilin että sen keuhkoissa olis jotain kun se kröhisi ja yski.
Totesin että Sirua pitäisi viedä useammin lääkäriin koska se jo odotushuoneessa piristyi ja oli terve kuin pukki kun eläinlääkäri tarkisti sen.
Syksyllä saatu luusyöpädiagnoosi kumottiin mahdottomana, koska Siru porskuttaa edelleen täysillä mutta kieltämättä vanhalla neidolla on jaloissa nivelrikkoa ym. pikku kremppaa - Mutta kuten eläinlääkäri sanoi vanhuus ei ole sairaus :)

Siru sai piikin niskaansa ja nyt viikon välein niitä annetaan neljä kertaa ja jos niistä on selvää hyötyä niin sitten jatketaan kuukauden välein. Piikit me annetaan itse sen niskanahan alle.
Sitten lievää kipulääkettä nivelvaivoihin että elämänlaatu paranee jos sillä näyttää olevan kipuja...no ei ole kyllä näyttänyt olevan.

Tuus nyt jo sieltä, en mä jaksa koko päivää odottaa (Siru ei ikinä jätä sitä joka kulkee viimeisenä, seuraavassakin kuvassa Markku sai kauan houkutella ennenkuin Siru suostui menemään noinkin kauas)

Hankalaa kuvata kun päivä on niin pimeä vaikka aurinko jossain matalalla onkin...Tällänen hämäryys tarvis jalustan ja piiiitkän valotusajan..mutta olkoot...



Tänään Siru riehui aamulla Manun kanssa pari tuntia kun taistelivat ainoasta joulusta saakka jotenkuten hengissä säilyneestä vinkusiasta - joka on jo aika invalidi ilman vinkua ja ilman jalkoja :(
Muut heitin menemään jo jouluna kun niistä ei jäänyt mitään jäljelle.
Tuo on hyvä retuutus sika joten olkoot nyt sitten vielä leluna.
Joulukuusen vein pihalle ja sen takaa paljastui kolme isoa koiranyrppää jotka on mitä ilmeisemmin Mintun tekosia. Se kun uutena vuotena oli Annelle Sirun kanssa yötä ja oli taas käynyt herkuttelemassa vähän matkan päässä metsässä olevalla hirvenraadolla....Kun Anne toi koirat tänne niin Minttu yrppäili ympäriinsä, juu..ahneella on yrppäinen loppu....  :(

Eilen menin Sirun, Mintun ja Manun kanssa PIIIIITKÄSTÄ aikaa lenkille tuohon lähimetsään, me ei olla käyty siellä viime syyskesän jälkeen.
Aina lähdetään mielummin lumikenkäilemään Jumesniemelle ja silloin kun ei vielä ollut lunta niin tuonne Porintien metsiin.
Eilinen oli kieltämättä aika tuskainen lenkki vaikka keli oli ihan hemmetin upea.
Manu kun päätti että mua kuuluu vetää täysillä koska en korkean ikäni takia enää jaksa kävellä :(

Enhän mä vedä yhtään......(osaa mokoma ruttuturpa olla niin viatonta ja söpöä....)

Aina mua sorsitaan, en saa edes juosta vapaana ja mun hienolle asulleni nauretaan ja mua haukutaan pötikäksi...on tää niin väärin...

Mitä siinä valitat, mä joudun raahaamaan tällästä hihnaa perässäni kun mamma ei viitsi ottaa sitä irti ...ihmiset on sitten laiskoja...

(Minttu) Täällä on ihan varmasti jotain syötävää..purukumi tai jotain..mmm..matoja ehkä........(Mintun nenä on aina talvet karvaton kun se kaivautuu nenällään lumen ja roudan läpi syvälle maan sisään, se ei käytä kaivamiseen etutassujaan kuten koirat yleensä vaan nenäänsä...selvästi possun sukua)

(Siru) Hei Minttu - Toi kyllä näyttää tosi tyhmältä....toisaalta tekis kyllä kieltämättä mieli kokeilla...

Huomaiskohan kukaan jos vähän kaivelisin.....

En mä kyllä nenälläni kaiva, tassut on sitä varten...JEE tää on kivaa ! (Minttu) älä roiski siinä...

UUPPS...joku kulkee tuolla ja luulee muakin siaksi....

TÄÄ ON EPPISTÄ.... Minttu ei välitä yhtään vaikka ihmiset näkee kun se on perse pystyssä hangessa ja mä saan hävetä silmät päästäni tota sika-kaveria !



Sidoin Manun fleksin Sirun hihnalla vyötärölleni että pääsin edes jotenkin kävelemään kamerani kanssa.
Siru ja Minttu oli vapaana kun ne tottelevat, Maukka on edelleen keväisen selkäleikkauksensa jälkeen täysin toivoton tapaus...jos sen päästää vapaaksi niin ei näe kun lähdön....
Se ei kuitenkaan saisi vetää hihnassa, eikä se aikaisemmin vetänytkään, mutta leikkaus (tai siis sen aiheuttamat rajoitukset) muutti sen käytöksen täysin.

Se kyllä on laittanut meikäläiset tossun alle tuossa lenkkeilyjutussa...kaikissa muissa asioissa se tottelee aivan hyvin eikä yritäkään mahtailla meille.
Kai se jotenkin yhdistää selän kivun ja pitkän paikallaanolon tuohon hihnaan eikä suostu enää kulkemaan kauniisti.
Manulla on nykyään fleksi jota en suosittele kenellekään, sen kanssa ei koiraa edes pysty opettamaan kulkemaan kauniisti.

Mutta fleksi antaa sopivasti periksi kun Manu vetää niin sen selkä ei rasitu niin paljon.
Eläinlääkäri + jumppari suosittelivat tuota hemmetin fleksiä koska Manua ei saatu enää kävelemään kauniisti hihnassa.
Tosin Manu ei vedä silloin kun sen kanssa kävelee ilman muita koiria, kyllä se asian edelleen osaa mutta ei malta kun on muita.

En uskalla riskeerata ja senpä takia herra Mauri-Antero Bostonilainen kulkee fleksissä ja vetää niin maan perusteellisesti, mutta vetäminen on paljon pehmeämpää kuin hihnasssa, tuossa se ei saa äkkipysähdystä joka on kaikkien pahin sen selälle.

Kevät on tulossa, sinne päin mennään lujaa vauhtia :)

Katsos vaan kun meidän piha on jäänyt ihan puskien taakse. Kun muutettiin tänne niin täällä oli vanhaa pellon pohjaa jossa oli pelkkä pajukko. Se kaadettiin kokonaan pois ja jäljelle jäi vaan tyhjä pelto...nyt asutaan ihan viidakossa :)


No niin - jokohan kohta päästäis sisään !


Oli ihan outoa kulkea pelkillä kengillä kun on tottunut talsimaan lumikengät jalassa, kengät lipsuivat ja oli tosi hankala kävellä :(
Kyllä lumikengät on parhaat talvella lenkkeillessä.
Lumikengät jalkaan ja metsään ja pelloille vaan niin ei tarvi kävellä laduilla hiihtäjien kiusana.

Siks toisekseen lumikenkäily polttaa kaloreita aivan eri tavalla kun kävely.

Voin suositella ihan jokaiselle joka muutenkin lenkkeilee ja suree että missä sitä talvella lenkkeilis kun metsätiet on täynnä latuja ja sinne ei nyt vaan ihan jo lainkaan mukaan saa mennä tepastelemaan yksin, kaksin, koirien eikä lastenvaunujen kanssa.......
Koskahan suomalaiset sen uskoisivat :(
Annetaan nyt herran tähden hiihtäjille se pari kolme kuukautta rauhallista hiihtoaikaa mitä talvessa voi hiihtää.
Kyllä kävelijöille hiekotettuja teitä piisaa ja jos haluaa sinne metsään niin sitten vaan ne lumikengät koipiin ja menoksi, kun kerran kokeilee niin varmaan haluaa sen jälkeen mennä useamminkin :)

Mua lumikenkäilykärpänen puraisi jo vuosia sitten enkä edes halua kävellä tylsällä tiellä, oman polkunsa kulkijalla on lähes rajattomat mahdollisuudet täällä jokamiehen oikeuksien maassa :)

ps...Niin ja lumikenkäily ei aiheuta ennenaikaista vanhenemista, vaikka noista mun kuvistani vois niin päätelläkin.....


Joskus on kiva kikkailla Photarilla, tää on kylläkin tehty pelkästään Curvesilla :)